EHDOLLISTAMISKOULUTUS
 
Olen aina ollut kiinnostunut eläinten kouluttamismetodeista. Vuosien mittaan kaikenlaista tietoa on kertynyt pääkoppaan; osan siitä olen hävittänyt turhana ja osaa yrittänyt soveltaa sekä tokoon että agilityyn, erilaisin tuloksin. Olen oppinut, että oikotietä kouluttamisessa ei ole, vaan kaikki työ on tehtävä perusteellisesti alusta lähtien. Kaikki "oikaisemiset" löytää jossain vaiheessa edestään, voin kokemuksesta sanoa. Kaikkein vahvimpana mielessäni nousee esille motivointi ja oikea-aikainen palkkaus. Vanhat käsitykset koiran opettamisesta pakolla ovat joutaneet romukoppaan ajat sitten.

Kun tarjoutui tilaisuus lähteä kuuntelemaan Clicker Trainers Clubin järjestämää esitelmää naksutinkoulutuksesta, lähdin innolla mukaan.Olin itsekin jonkin verran kokeillut naksutinta, mutta täysin tumpelona, enkä ymmärtänyt koko ideaa kunnolla. Siksi sen käyttö jäi. Kiinnostus kuitenkin jäi kytemään.
 
Ehdollistamisen idea
Naksutinkoulutus perustuu operanttiin ehdollistamiseen. Koira oppii, että tekemällä jotain toivottua se saa palkan. Se oppii yhdistämään tekemisen ja palkkion, esimerkiksi istumaan palkan saadakseen. Koira siis saa ihmisen toimimaan (palkkaamaan) eikä päinvastoin. Klassinen ehdollistaminen tarkoittaa sitä, että koira yhdistää tiettyjä asioita toisiinsa, esimerkiksi ruokapurkin avaaminen tarkoittaa ruokaa.
 
Välineet
Jotta koira oppisi yhdistämään tietyn toiminnan ja palkkion, tulee sen saada palkka (nami, joka on koiran mielestä todella houkuttelevaa) juuri oikea-aikaisesti sen tehdessä toivotun liikkeen. Oikea-aikaiseen palkkaamiseen tarvitaan naksutinta (naksua), koska sillä voidaan palkata nopeasti. Kaupassa myytävä naksutin on pieni laatikko, minkä sisällä on metallikieli. Sitä painamalla saadaan naksautus aikaan. Naksuttimen tilalla voidaan käyttää pilliä tai mitä vaan ääntä, vaikka kehua. Naksu tai muu väline on kuitenkin parempi kuin vaikkapa hyvä-sana, koska naksu on aina samanlainen äänensävyltään eikä sitä käytetä jokapäiväisessä kielenkäytössä. Lisäksi naksun kesto on hyvin lyhyt, joten sillä voidaan merkata hyvinkin lyhyt "oikea hetki"..
 
Naksuttimeen ehdollistaminen
Jotta naksutin tms. toimisi, pitää koira ensin ehdollistaa naksuttimeen eli saada se ymmärtämään, että naksuttimen ääni tarkoittaa palkkaa. Jos koira ei tätä ymmärrä, ei naksuttimesta ole mitään hyötyä. Naksuttimen opetus sujuu vaiheittain. Koiran syödessä voidaan naksutella parina päivänä, jotta se tottuu ääneen ja yhdistää sen syömiseen. Seuraavassa vaiheessa naksautetaan ja pudotetaan sen jälkeen koiralle namia lattialle. Tätä tehdään nopeassa tahdissa (naksujen välit maksimissaan 5 sekuntia) esimerkiksi 10 namia ja tauko ja 10 namia ja tauko useana päivänä, kunnes koira on oppinut, että naksun ääni tarkoittaa namia. Kun naksua käytetään, on aina myös vahvistettava namilla. Nami kannattaa pudottaa vaikka lattialla olevaan kuppiin, jottei koira ala roikkua kädessä ja jotta liikettä saadaan aikaan. Naksuttimella naksautetaan vain kerran, makupaloja voi antaa useamman jostain supersuorituksesta.
 
Luopuminen
Koiran opittua, että naksu tarkoittaa palkkaa, voidaan sen koulutus aloittaa. Ihan ensimmäisenä koiralle tulee opettaa luopuminen. Sen pitää luopua nyrkissä olevista nameista voidakseen saada niitä. Istu lattialla namit nyrkissä kädessäsi. Koira varmasti tuuppii ja raapii kättäsi haluten namia. Kun koira katsoo muualle hetkeksi, palkkaa se heti naksulla ja lattialle pudotetulla namilla. Vähitellen koira oppii vaikkapa pakittamaan pois käden luota, koska se on oppinut, että luopumalla palkasta se palkataan.
Halutun toiminnan vahvistaminen
Ajatellaan, että haluat koiran istuvan. Varmista ensin, että koira on nälkäinen ja että tarjoamasi namit maistuvat sille hyvin. Istu vaikka lattialla, koiran ollessa vapaana kanssasi. Pidä namia nyrkissä. Koira yrittää todennäköisesti kaikkea saadakseen himoitsemansa namin. Jos se vahingossa jossain vaiheessa istahtaa, tulee sinun naksauttaa sen istahtaessa ja palkata se välittömästi pudottamalla nami lattialle. Älä puhu mitään koko aikana äläkä houkuttele koiran käytöstä esiin mitenkään. Koira yrittää uudelleen saada namin. Taas se istahtaa jossain vaiheessa. Naksauta taas samanaikaisesti ja palkitse namilla. Koira alkaa "miettiä" mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan ja vähitellen oppii asian. Koiraa ei rangaista kokeiluista, vaan palkitaan vain oikeasta, halutusta toiminnasta. Tätä kutsutaan positiiviseksi vahvistamiseksi. Koira tekee aivotyötä parhaimmillaan, jolloin saavutetaan pysyvä oppiminen.

Tässä on tärkeätä se, että vahvistetiheys (ks alempana) eli naksujen väli on maksimissaan viisi sekuntia. Siksi sitä pitää palkata alkuun kaikesta toiminnasta, jotta koiraan saadaan liikettä ja se yrittää tarjota kaikenlaista toimintaa. Voit palkata sen pään kääntelystä tai mistä vain liikahtamisesta. Vähitellen alat palkata vain halutusta toiminnasta.

Kouluttaja ei itse saa aiheuttaa mitään toimintoa esimerkiksi makupalalla houkuttelemalla, koska näin koira saattaakin ehdollistua kehon liikkeisiin. Se odottaa ohjaajan vartalon antamaa vinkkiä eikä tee toimintoa oman ajattelunsa pohjalta.

Tässä oppimisvaiheessa tehdään esimerkiksi kolme sarjaa, jossa kussakin annetaan viisi palkkaa. Kunkin sarjan tulee olla toistaan parempi, eikä koira saa väsyä. Koiran väsyttyä ei tapahdu enää oppimista. Jokaisen pitää itse tuntea koiransa ja päättää harjoitus silloin, kun koira vielä pystyy parantamaan ja sille jää into päälle! Käskysanaa "istu" ei saa käyttää ennen kuin koira tajuaa idean eli tarjoaa istumista koko ajan. Vasta tässä vaiheessa voidaan toimintoon yhdistää vihjesana "istu".

Tällä metodilla voidaan opettaa mitä tahansa mille tahansa eläinlajille. Koira voidaan esimerkiksi opettaa koskettamaan tassulla hiirimattoa, jota taitoa voidaan hyödyntää tokossa ruutuun menossa tai agilityssa kontakteille opettamisessa. Koiran osatessa mennä matolle vihjesanasta, on aivan sama, onko matto ruudussa tai kontaktilla: koira menee ja koskettaa sitä. Koiran jo osatessa mennä maton kautta kontaktille supervarmasti, tulee matto pikku hiljaa pienentää pois. Se häviää, mutta vihjesana ja liikkeen oikea suoritustapa jäävät.
 
Vahvistetiheys
Naksua tai muuta välinettä kannattaa käyttää vain silloin, kun palkka pitää antaa välittömästi eli käytännössä toiminnan alkuvaiheen opettelemisessa; silloin kun vaaditaan suurta palkkaustarkkuutta. Koiran jo osatessa liikkeen naksu jätetään pois ja jatketaan kehumalla. Tämä siksi, että naksua käytettäessä koiralle tulee antaa naksu ja palkkio toistuvasti vähintään 5 sekunnin välein. Jos tätä ei voida toteuttaa, kannattaa naksu jättää pois. Jos koiraa opetettaessa ei koira toimi tuon viiden sekunnin sisällä edellisestä naksusta, on vaatimustaso eli kriteeri liian korkea. Helpota vaatimusta ja pilko opetettava asia pienempiin osiin. Naksua tulee myös käyttää suht' lyhyellä etäisyydellä. Naksulla palkataan toiminnasta, ei enää paikasta. Tämä tarkoittaa, että pitää naksauttaa koiran tehdessä, ei sen jo tehtyä. Esimerkiksi maahan menossa naksautetaan sen mennessä maahan, ei sen jo ollessa maassa.
 
Oikea-aikainen palkka
Kouluttamisessa on oltava siis hyvä ajoitus. Palkan on tultava juuri oikeaan aikaan eli koiran tehdessä liikettä. Se on aika vaikeaa. Jos on tarkoitus palkata koira opettamisen alussa kohteeseen katsomisesta, on kouluttajan oltava todella tarkka ja nopea! Jos tämä epäonnistuu, ei koira ymmärrä, mitä siltä halutaan eikä se opi.
 
Kosketuskeppi ja kosketusalusta - soveltaminen agilityyn tai tokoon
Nämä kohdentamisvälineet opetetaan koiralle yleensä heti koulutuksen alussa. Kosketuskeppiä, jonka päässä on pallo, koira opetetaan koskettamaan. Alussa palkataan jo sen katsomisestakin ja vähitellen edetään siihen, että keppi on esim. ruudussa tai kontaktin alasmenossa. Koira siis oppii menemään kepin luo, oli se missä hyvänsä. Tällä metodilla on myös hyvä aloittaa, koska siinä samalla kouluttaja oppii palkitsemaan oikea-aikaisesti ja huomaa, miten todella nopea on oltava. Alusta (voi olla hiirimatto, matto, purkinkansi, jääraappa tms.) toimii samalla periaatteella. Kyykisty alustan viereen ja palkitse ensin sen katsomisesta jne, kunnes koira oppii esimerkiksi läppäisemään sitä tassulla tai käymään sen päällä.

Tärkeää: keppi ja alusta ovat koiralle vain välineitä palkkion saamiseksi ja ne on helppo myöhemmin pikku hiljaa häivyttää liikkeestä. Esimerkiksi kontaktipinnalla oleva matto on helppo leikata pienemmäksi ja pienemmäksi, kunnes sitä ei enää ole lainkaan. Jäljelle jää vain oikea suoritus. Siksi väline on parempi kuin makupalalla tai pallolla houkutteleminen! Ne ovat itsessään palkkio.
 
Kriteeri = vaatimustaso
Tärkeä asia on kriteeri. Se tarkoittaa, että kouluttajan on tiedettävä, mitä koiran käytöstä halutaan vahvistaa. Kouluttajalla on oltava selkeä mielikuva oikeasta suorituksesta, hänen on pidettävä siitä kiinni ja pyrittävä siihen vaiheittain. Jos kouluttajalle ei ole itselläänkään selkeää mielikuvaa siitä, mitä hän haluaa, ei oppimista voida saavuttaa. Kriteeri ei saa olla liian vaikea koiralle eikä sitä saa nopeuttaa liikaa. Nyrkkisääntönä voitaneen sanoa, että ajattele, suunnittele ja sitten vasta toteuta.

Huomasin itse, että ahnehdin heti liikaa. Yritin opettaa Leeviä koskettamaan hiirimattoa tassullaan. Ensinnäkin oli kauhean vaikeaa istua ihan hiljaa, sanomatta mitään. Koirakin oli ihan ihmeissään. Pitkiin aikoihin ei tapahtunut mitään. Koska naksujen väli saisi olla maksimissaan 5 sekuntia, päätin aloittaa alusta ja palkita ensin mistä tahansa liikahduksesta, jotta saisin koiraan liikettä. Tämä tehosi heti. Leevi alkoi tarjota kaikenlaista toimintaa ja aika pian se kokeili vilkaista mattoa. Tätä oli vaikea huomata, koska sen pää pysyi ihan paikallaan ja silmät vain liikahtivat. Tein tätä useassa jaksossa yhden illan. Vähitellen nostin kriteeriä ja jo toisena iltana se oppi koskettamaan mattoa tassulla. Pete sanoi katseltuaan Leeviä, että se ihan selvästi pohti, mitä tehdä. Siitäkin oli varmaan outoa, kun sitä ei kehotettu tekemään mitään, kuten tavallisesti.
 
Ärsykekontrolli
Ärsykekontrolli on myös hallittava. Se tarkoittaa, että koira istuu, kun sanotaan istu-sana. Koira ei istu, kun ei sanota istu-sanaa. Koira ei istu, kun sanotaan tuntematon vihjesana, mitä se ei ymmärrä. Koira ei istu myöskään, kun sanotaan tuttu vihjesana, minkä se jo osaa, esimerkiksi maahan-sana. Näin koirasta tulee ohjaajaa kuunteleva eikä se sovella omiaan.
 
Shaping
Esimerkiksi noudon opettamisessa koira palkataan vaiheittain: ensin noutokapulaan katsomisesta, sitten koskettamisesta, sitten kapulan nostosta, sitten sen pidosta, sitten sen kantamisesta, sitten sen sivulle tuomisesta, sitten irrottamisesta jne. Tällaista kutsutaan vaiheittaiseksi opettamiseksi eli shapingiksi: koira opetetaan vaiheittain kohti haluttua lopullista päämäärää. Siinä siis vahvistetaan ensin mitä vain haluttuun suuntaan tehtyä toimintaa ja turhauttamisen kautta saadaan koira yrittämään enemmän.
 
Opetusjärjestys
Liikkeiden opettamisessa on tärkeää ymmärtää, että toiminnalle annetaan nimi eli vihjesana vasta koiran tarjotessa itse toistuvasti maahanmenoa. Koiran mennessä maahan sille sanotaan "maahan", naksautetaan ja annetaan palkka.

Seuraavaksi liikkeessä harjoitellaan sen kestoa ja sitten vasta etäisyyttä. Esimerkkinä voidaan mainita paikallamakuu. Koiralle opetetaan maahanmeno ja yhdistetään siihen vihjesana. Sen jälkeen harjoitellaan vähitellen aikaa lisäten paikalla makaamista. Sen pitää olla varma esimerkiksi 10 minuuttia, ennen kuin koira jätetään paikalleen ohjaajan mennessä sen eteen seisomaan. Kun koira on oppinut olemaan paikallaan ohjaajan ollessa ensin sen vieressä, se pysyy kyllä paikallaan ohjaajan mennessä piiloonkin. On siis tärkeää, että koiralle opetetaan ensin liikkeen kesto ja vasta sen jälkeen etäisyys.
 
Yleistäminen
Yleistäminen on tärkeää kaikessa kouluttamisessa, myös tässä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koira oppii liikkeen ensin vaikkapa keittiössä. Sitten se oppii tekemään saman liikkeen muualla asunnossa, sitten pihalla, sitten koulutuskentällä, sitten kokeessa ja sitten vaikka ihmisvilinässä lentokentällä. Aina pitää uuden liikkeen kouluttaminen aloittaa rauhallisessa, tutussa paikassa.
 
Satunnainen vahvistaminen
Satunnainen vahvistaminen liittyy oleellisesti ehdollistamiskoulutukseen. Se tarkoittaa sitä, että koiran varmasti jo opittua liikkeen ei palkkaa anneta aina. Tämä ylläpitää myös motivaatiota, sillä koira ei voi olla varma, saako se palkan vai ei. Mutta koska se on mahdollista, se tekee toivottuja liikkeitä. Hyvänä esimerkkinä on pöydästä kerjääminen. Vaikka koira ei aina saisikaan mitään, se kerjää siinä toivossa, että jospa kuitenkin… sama pätee muuhun tekemiseen.
 
Toisto
Samaa liikettä kannattaa treenata perättäisinä kertoina, koska silloin koira oppii ja muistaa parhaiten oikean suoritustavan. Näin se oppii parhaiten. Koira tarjoaa sitä, mistä sitä on palkattu. Samalla kerralla ei myöskään kannata tehdä useita liikkeitä. Kannattaa siis keskittyä vain yhteen ja treenata sitä jatkuvasti, kunnes liike on valmis. Toki jotkin tokoliikkeetkin ovat sellaisia, että niitä pitää koirakohtaisesti treenata säännöllisesti. Uusia asioita treenataan aina vain yhtä kerrallaan. Koko ehdollistamiskoulutus perustuu siihen, että koiraa palkitaan vain halutusta toiminnasta eikä kiinnitetä huomiota "vääriin" toimintoihin. Voisi sanoa lyhyesti, että sitä saat mitä vahvistat!
 
Käyttö
Ehdollistamiskoulutusta on koirilla käytetty menestyksekkäästi esimerkiksi Yhdysvalloissa Seattlen poliisikoirilla ja Suomessa avustajakoirilla. Niillä voidaan välineenä käyttää lasersädettä koulutukseen. Koira opetetaan seuraamaan sädettä, jolloin se voidaan opettaa esimerkiksi sytyttämään ja sammuttamaan valot, avaamaan ovi tai tuomaan lehti tai kengät. Kurssilla kuulin myös, että maailmalla on käytössä tällä menetelmällä koulutettuja opasponeja, jotka toimivat kuten opaskoirat. Ne koputtavat kaviolla merkiksi opastettavalleen, jos edessä on jalkakäytävä ja huomioivat opastettavansa vaikkapa tilanteissa, joissa tällä on vaara lyödä päänsä matalalla oleviin oksiin. Tämän kun kuulin, niin ajattelin, että onpa se kumma, jos en osaa opettaa koiraa edes tuomaan kapulaa pureksimatta tai menemään itsekseen kontaktille. Koiramme ovat olleet innoissaan: naksu kaikuu ja namia lentää… ja ne oppivat! Ehdollistamiskoulutusta voidaan käyttää missä tahansa ja mille eläimelle tahansa. Tokossa ja agilityssa on vaikka kuinka paljon mahdollisia käyttökohteita.
 
Opettelua
Kävin ystävillä kylässä ja näin heillä kilpikonnan. Minuun iski kammottava halu siepata konna ja viedä se kotiin koulutuskokeilukappaleeksi. Sen voisi opettaa naksulla vaikkapa kääntämään päätään vasemmalle, pyörimään ympyrää tai iskemään silmää…

Minusta tuskin tulee koskaan naksutinkouluttajaa, jonka kaikki opetus perustuu ehdollistamiseen. Uskon pikemminkin, että ainakin tällä hetkellä olen naksutintreenaaja, joka pyrkii käyttämään naksua opettaessaan koiralle tiettyjä uusia juttuja. Ajatelkaa vaikka pentukoiraa, joka opetetaan menemään agilityssa aina maton kautta kontaktilla. Se ehdollistuu samalla myös esimerkiksi puomin oikeaan suorittamiseen: aina juosten alas asti. Haluaisin heti kokeilla! Kuten huomaatte, olen saanut paljon uutta ajateltavaa, mikä on selvästi uudistanut kaikkia koiraharrastuksiamme, Peten ja koirien kummastukseksi...

Lisää tietoa naksutinkoulutuksesta löytyy netistä esimerkiksi osoitteesta www.ctc.laikanet.com/ tai www.geocities.com/v_ahonen/.

Kiitos tekstin asiasisällön tarkistamisesta CTC:n Jaana Rajamäelle ja Tommy Wirenille.
Naksuttelemisiin, Oili

Takaisin artikkeleihin