Maanlaajuisessa ASB-lehdessä 1/98 oli TR-tilasto, josta löytyi 30 borderia, Niistä 17 edusti Borderkerhoa. Muualla Suomessakin siis borderagility laajeni rodun suosion lisääntyessä. Tässä tilastossa eivät toki näkyneet kaikki harrastajat vaan vain ne, jotka saivat pisteitä kilpailuista. Listalla sadan joukossa olivat Janne sekä Anni, Emppu että lainakoira Frej, Marielle (Melle) Wikman-Karstunen ja Anni, Taneli ja Joonas, Maarit ja Joonas sekä Miisa, Tuija Saari ja Lulu sekä Hattiwatti, Jan Varonen ja Eetu, Marko Lindlöf ja Sara, Steen Petersen ja Greta, Jari Saajo ja Viiru sekä Pasi Luostarinen ja Elvis. Lisäksi listalla olivat Maarit ja Charlie, Pete Huotari ja Wilma sekä Leevi, Ruija Rantala-Saajo ja Ripsu sekä Hanna Pietiläinen ja Miina.

Talvella 97-98 jaos vuokrasi Järvenpäässä sijaitsevan lämpimän, mattopohjaisen Alu-hallin, joka tuli näyttelemään suurta osuutta myös tulevina vuosina. Näin harjoittelemaan päästiin talvellakin hyviin olosuhteisiin ensimmäistä kertaa. Harjoituspäivä oli keskiviikko ja vapaaharjoitteluaikaa sunnuntai. Muina aikoina halli oli Järvenpään Agilityurheilijoiden käytössä. Keskiviikkoisin päästettiin vauhtiin ensin kilpailevat Tanelin johdolla. Heidän jälkeensä harjoittelivat aloittelijat, joita koulutti Pertti "Peetsa" Vilander.

Hallin rahoittamiseksi agilityjaos järjesti epävirallisen agilitykilpailusarjan hallissa torstaisin. Sarja käsitti peräti seitsemän kilpailua. Kokonaiskilpailussa huomioitiin neljä kilpailua, joiden tulosten perusteella jaettiin sitten lahjakortteja. Jaoslaisilla riitti intoa ja yritystä.

Keväällä järjestettiin myös alkeiskurssi Alun hallissa. Kurssilla koulutti Peetsa apunaan Emppu Tahko ja Tiina Varonen. Kesällä jaos treenasi tuttuun tapaan Ristinummella. Tiina muisteli jaoksen näitä vaiheita näin vuonna 2004: "Mun mielestä yhteishenki oli jo silloin hyvä mutta on parantunut koko ajan. Ennen ehkä pidettiin enemmän videoiltoja kaikille, kun porukka oli pienempi ja pystyttiin olemaan jonkun luona. Silloin kaikkia tunsivat kaikki. Mentiin melkein aina parilla autolla jonnekin kauemmas kisaamaan ja milloin kukakin sulloutui kenen autoon. Kisamatkat sujuivat rattoisasti. Musta tuntuu, että silloin yksittäinenkin kisa oli tapahtuma sinänsä. Mutta niitä kisoja olikin vähemmän. Muistan, että jo silloin syöminen oli tärkeää, kun grilli meillä oli lähes aina keskiviikkoisin kuumana Ristinummella ja kahvia taisi olla joka treeneissä. Varmaan pullaakin.

Kesän kisoista toteaa Borderi 3/98 näin: "Tämä kesä on pitänyt sisällään tavallistakin enemmän suuria agilitytapahtumia. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, ettei bordereiden menestys missään koitoksessa ole ollut aivan odotettua tasoa. Eivät kisat suinkaan penkin alle ole menneet, eihän toki, mutta kuten edempää tulette huomaamaan, sheltit ovat ottaneet selkävoittoja ja bortsujen kärkisijoitukset ovat olleet lähinnä yhden miehen varassa. Tiettyä taantumista viimevuotisesta voittokulusta siis on nähtävissä. … Toisaalta: jos konkarikaartissa onkin nyt ollut pientä alavireisyyttä, niin alemmissa luokissa on pitkästä aikaa näkynyt monia uusia lupaavia bordereita ohjaajineen. Hienoa!"

Bordereiden oma mestaruuskisa pidettiin huhtikuussa Järvenpäässä. Tulokasluokan voiton vei Hanna Pietiläinen ja Toivo Steenin ja Simon sijoittuessa toisiksi. Mestaruusluokassa Janne vei Tuijan ja Peten nenän edestä kolmoisvoiton Annin, Empun ja vielä alle kilpailuikäisen Jellon kanssa!

Suomen ensimmäisissä kansainvälisissä agilitykilpailuissa kesäkuussa Helsingissä Janne sijoittui kolmannelle tilalle Annin ja viidennelle tilalle Empun kanssa shelttien viedessä kaksoisvoiton. Sheltit alkoivat tänä vuonna nostaa uhkaavasti päätään entistä enemmän.

Heinäkuussa Avoimissa SM-kilpailuissa Turussa oli arvonimeä tavoittelemassa kokonaista 379 kilpaparia, mikä oli suurin yksittäiseen agilitykilpailuun Suomessa koskaan osallistunut määrä. Bordereita oli karsinnassa mukana 17. Janne ja Emppu saivat hopeaa sijoituttuaan Harri Aaltosen ja sheltti Tossun sekä Jan Vesalehdon sekä sheltti Heron väliin.

Turun Agirodussa oli mukana nyt peräti 150 joukkuetta, joista yhdeksän koostui bordereista. Kasvua oli siis aikamoinen määrä edellisvuoteen verrattuna. Alokasjoukkueessa neljänneksi sijoittui joukkue Tapsan Tahdit, jossa kilpailivat Hanna Vahvaselkä ja Raakel, Sanna Leimunen ja Vili sekä Kirsi Viitasaari ja Tapio Niemi Fitzin ja Patun kanssa. Sanna muistelee: "Saatiin myös siellä ensimmäiset edustusasut: vihreä college ja keltainen pikee-paita ja niissä bortsukerhon logo. Siis kuuluttiin joukkoon, missä oli myöskin kaikki meidän huiput Janne, Pete, Hanna P jne. Voi miten onnellisia ja ylpeitä oltiin itsestämme." Kilpailevien sarjassa toiseksi sijoittui vakiokvartetti Tuija ja Lulu, Taneli ja Joonas sekä Janne ja Emppu sekä Anni. Viidenneksi sijoittui jo legendaarisen maineen saanut Monsters: kaksi isoa miestä ja neljä pientä koiraa eli Pasi ja Pete Elviksen, Paavon, Wilman ja Leevin kanssa.

Elokuun suurtapahtumaan eli MM- ja PM-karsintoihin Vantaalle pääsi edelleen keräämällä viisi 0-kumaa kolmosluokasta, mutta nyt laskettiin mukaan vain neljä rataa kuudesta. Bordereita oli mukana saman verran kuin edellisenä vuonna eli 13. Heistä jaosta edusti kahdeksan paria: Taneli ja Joonas, Pete ja Wilma sekä Leevi, Janne ja Anni sekä Emppu, Tuija ja Lulu sekä Hattiwatti sekä Tiina ja Eetu. Kilpailun voitti kovassa kunnossa ollut sheltti Tossu ja Harri Aaltonen, toiseksi sijoittui Mika Mättö walesi Harryn kanssa ja kolmanneksi sheltti Niki ja Marjut Saari. Aina luotettava Janne nappasi seuraavat sijat Annin ja Empun kanssa! Taneli ja Joonas olivat yhdeksäs ja Tuija ja Lulu kymmenes.

Elokuussa tehtiin myös historiaa pitämällä Borderkerhon ensimmäiset viralliset agikilpailut Lahden Takkulassa. Kilpailuissa tehtiin 135 starttia, mikä oli hyvää keskitasoa. Jaoslaisista menestyivät Hanna ja Toivo, jotka voittivat ykkösluokan sekä Pete, joka voitti kolmosluokan Wilman kanssa ja sijoittui kolmanneksi Leevillä. Tuomarina toimi Mikko Lehtinen. Helsingin Seudun Kennelpiirin mestaruuskilpailuissa Helsingissä veivät minien mestaruuden Janne ja Anni. Uudenmaan kennelpiirin mestaruuskilpailuissa Porvoossa leivottiin minimestariksi Marko ja Sara, hopeaa veivät Taneli ja Joonas sekä pronssia Tuija ja Hattiwatti.

Suomi menestyi erinomaisesti MM-kilpailuissa lokakuussa Sloveniassa, sillä minikullan nappasi sheltti Niki ja Marjut Pulli ja hopean walesi Harry ja Mika Mättö! Janne ja Anni olivat seitsemänsiä, mikä oli hieno saavutus. Lisäksi minijoukkue toi pronssia. SM-kilpailuissa Jyväskylässä Borderkerhon edustajat Janne sekä Emppu ja Anni, Tuija ja Lulu sekä Maarit ja Joonas veivät ansaitusti ja upeasti joukkuekultamitalin! Yksilökilpailussa Anni oli neljäs, Hattiwatti viides ja Leevi yhdeksäs. Knock Out -kisan suomenmestaruuden nappasivat Jari ja Viiru. Serti-Cupin finaalissa Messukeskuksessa Taneli ja Joonas sijoittuivat 4. tilalle.

Syksyllä jaos järjesti uuden alkeiskurssin. Treenit siirrettiin jälleen Alun hallille, jossa treenattiin maanantaisin ja keskiviikkoisin sekä sunnuntaisin vapaamuotoisesti.

Vuosien -97 ja -98 aikana jaoslaisista koirista tuli agilityvalioita, kun Anni, Emppu, Joonas, Lulu ja Viiru saivat tämän uuden hienon tittelin. Muita suomalaisia agilityvalioita olivat Sini Kaukisen Eikka ja Siiri sekä Marjatta Sirviön Raisa ja Voitto.

Vuoteen mahtui myös ikäviä tapahtumia, kun Maaritin Miisa vammautui selästään treeneissä toukokuussa, jolloin sen agilityura kaikkien kauhuksi katkesi. Myös Peten Wilma loukkaantui, tosin kotipihalla, ja oli puolisen vuotta tauolla.

1999 - Vuosi 1999 aloitettiin siis tutussa Alun hallissa, jonka rahoittamiseksi järjestettiin jälleen epävirallinen kahdeksan kilpailun sarja yhdessä JAU:n kanssa. Harjoitukset jatkuivat koko talven ja keväällä siirryttiin jälleen Ristinummelle. Pertti Vilander oli edelleen päävetovastuussa jaoksen koulutuksista.

ASB 1/99 -lehdessä julkaistussa TR-rankingissa komeili ensimmäisenä viime vuoden kova tuloksentekijäpari Janne ja Anni. Uusia listoille nousseita jaoslaisia olivat mm. Minna Maljanen-Petersen ja Simo, miehensä Steen Petersen ja Greta, Seija Venetsalo ja Papu, Tiina Varonen ja Eetu, Sari Mäkeläinen ja Santtu, Kirsi Viitasaari ja Patu sekä Tapio Niemi ja Fitz. Kovia bordereita jaoksen ulkopuolelta olivat Mia Wikström ja Elli (entisiä jaoslaisia), Sini Kaukinen ja Siiri sekä Eikka, Marjatta Sirviö ja Raisa, Voitto sekä Ira, Maire Sievä ja Aida, Jaana Lindfors ja Jade sekä Minna Ylitalo ja Buster. Muita aktiiveja jaoslaisia olivat mm. aloittelevat Annika Norrgård, Laura Kovanen, Ilkka Langer, Sanna Leimunen ja Hanna Vahvaselkä.

Aivan oleellinen muutos jaokselle oli sponsorin astuminen kuvaan heti alkuvuodesta 1999. Sponsorina toimi MasterFoods Oy (Pedigree), joka innostui jaoksen toiminnasta Tuija Saaren suosituksesta. Sopimukseen kuuluivat mm. edustusasut (esimerkiksi keltaiset toppatakit) sekä jaoksen osallistumisvelvoite sponsorin edellyttämiin tapahtumiin.

Jo edellisen vuoden puolella jaoksen käytännön asioita oli yhä enenevässä määrin alkanut hoitaa Pete apunaan Janne, Tiina, Emppu jne. Maarit ja Taneli olivat pikkuhiljaa siirtymässä maksipuolelle espanjanvesikoiriensa kanssa. Lisäksi Taneli oli kantavia voimia myös JAU:ssa. Maaritin aikaa vei myös Borderi-lehden päätoimittajuus sekä kolmenkympin kriisi... Edelleenkään mitään edes epävirallista hallitusta ei ollut, vaan asiat sovittiin "joko treenien lomassa tai Järvenpään Rossossa", kuten Laura asian ilmaisi. Kaikki hallinto loisti siis edelleen poissaolollaan. Mitään kummempia sääntöjä ei myöskään ollut olemassa.

Jaos aloitti vuoden tapahtumien sarjan toukokuussa, jolloin järjestettiin alkeiskurssi ja viikonlopun kestävä valmennusleiri yhdessä JAU:n kanssa. Leirille kutsuttiin Peetsan suosituksesta hollantilaiset Ton van de Laar ja Carool Dielen. Leiri oli erittäin onnistunut. Maarit kirjoitti Borderi 2/99 -lehdessä näin: "Nämä agiexpertit antoivat megatärkeitä kultahippuajatuksia, jotka herättelivät vuosikausia kilpailleita semipro-ohjaajiammekin ajattelemaan toisin, suhtautumaan eri tavoin, toteamaan toisenkinlaisen menettelytavan mahdolliseksi."

Syyskuussa järjestettiin edellisvuoden tapaan viralliset kilpailut Lahdessa. Ne olivat samalla bordereiden mestaruuskisat. Mestaruuden voitti mineissä Wilma Peten ohjaamana, toiseksi sijoittuivat Aida ja Maire ja kolmanneksi Tiina ja Eka.

MM-kilpailuissa Saksan Dortmundissa Janne ja Anni kruunasivat tähänastisen uransa sijoittumalla upeasti yksilökilpailussa kolmanneksi! Suomen minijoukkue lisäsi vielä bordermenestystä pronssimitalilla. Kilpailut sujuivat Suomen mineiltä erinomaisesti, sillä Mika ja Harry voittivat maailmanmestaruuden. Jaoksen mitalisteilleen järjestämä kakku maistui kotimaisemissa hyvältä ja bordertunnelmat olivat korkealla.

Jaoslaiset nappasi myös kolme caciagia Suomessa pidetyistä kisoista: Tuija ja Lulu kaksi sekä Pete ja Wilma yhden. Wilmasta ja Leevistä leivottiin agilityvaliot, Leevistä lisäksi Ruotsin agilityvalio.

Muista vuoden tapahtumista mainittakoon hauska lokakuinen agilitynäytös, joka pidettiin sponsorimme pyynnöstä Helsinki International Horse Show'n väliaikaohjelmana tuhansille ihmisille. Knock Out -näytös onnistui hienosti ja jälleen jaos sai ruhtinaallisesti kiitosta ripeästä ja näyttävästä toiminnastaan ja Maarit sujuvasanaisesta juonnostaan.

Syksyllä järjestettiin myös toinen alkeiskurssi. Näiltä kursseilta ei kovin moni jäänyt "haaviin", sillä kultakin kurssilta vain pari ohjaajaa jatkoivat jaoksessa. Janne kuvaa tilannetta ASB 7/99 -lehdessä näin (toimittajana Maarit): Borderagility on Suomen ja maailmankin huippua. Jatkon suhteen nykyinen menestyksen taso on kehittynyt jopa pienoiseksi ongelmaksi bortsuagilityporukan tulostason ja tavoitehakuisuuden nostaessa aloituskynnyksen uusien, herkempien borderharrastajien, kohdalla kovin korkealle."

2000 - Millennium-vuosi alkoi täynnä puhtia. ASB 1/2000 -lehden rankingin mukaan BorTK oli seuratilastossa viides 26 kilpailijan voimin. Tässä on siis huomioitu ranking-pisteille sijoittuneet. Heidän lisäkseen jaoksessa treenasi ja kilpaili tietenkin myös alempiluokkalaisia. Anni komeili edelleen listalla kakkossijalla. Sadan joukossa olivat lisäksi Lulu, Miina, Wilma, Emppu ja Elvis. Uusia listalla edellisvuoden ykköslehteen verraten olivat Sirkka Pirinen Voolen ja Sandyn kanssa, Tuija Saari ja Mocca, Hanna Pietiläinen ja Toivo, Hanna Vahvaselkä ja Raakel, Pasi Luostarinen ja Paavo sekä Sanna Leimunen ja Vili. Kirsi Viitasaari ja Tapio Niemi olivat vaihtaneet koiria: Kirsi kilpaili Fitzin ja Tapio Patun kanssa. Listalta olivat pudonneet Miisa ja Joonas, jotka olivat lopettaneet kilpailu-uransa. Maarit ja Taneli olivat jättäneet ison aukon täytettäväksi jaoksen kilpailijoille.

Alkuvuodesta hallia rahoitettiin Match Show -näyttelyillä, jotka vetivät erinomaisesti väkeä: helmikuun "mätsärissä" oli 170 osallistujaa. Koulutusten vetovastuu oli edelleen Pertti Vilanderilla.

Toukokuussa jaos järjesti jälleen yhteisen koulutusviikonlopun JAU:n kanssa Järvenpään Seurakuntaopistolla. Kouluttajina toimivat viimevuotiseen tapaan Ton van de Laar ja Carool Dielen sekä lisäksi belgialainen MM-kakkonen Guy Blancke. Leirillä oli mukana nioin 15 jaoslaista. Lainaan tähän pätkän itse kirjoittamastani leirijutusta Borderi 2/2000 -lehteen: "Oli mielenkiintoista kuulla Caroolin opetusmetodeista esimerkiksi kontakteilla. Hänen mukaansa puomi tai A-este tai keinu on aivan samanlainen este kuin hyppykin. Sen oikea suorittaminen opetetaan koiralle alusta pitäen eikä kontakteista tehdä mitään suurta numeroa. Tällöin koira kykenee tekemään kontaktitkin itsenäisesti. Hmmm… mitenkähän kontaktin itsenäinen suorittaminen sujuu päästään seonneelta, vauhtiin päässeeltä borderilta?" Tämä on mielenkiintoinen pohdinta myöhempiä aikoja ajatellen. Vuonna 2000 kontaktit olivat suuri ongelma. Ohjaustyyli taas oli jo muuttunut takaa ohjaamisesta edestä ohjaamiseen.

Agirodussa heinäkuussa Vääksyssä jaos saavutti mukavasti menestystä. Kilpailevien sarjassa joukkue "Hurja joukko" (Janne Empun, Annin ja Jellon kanssa sekä Sini ja Siiri) tuli kolmanneksi. Aloittelevien joukkuekilpailun voitti "Speedsters" (Pekka Tuomi ja Meeri, Matleena Flinkkilä ja Pyry, Mia Wikström ja Pyry sekä Pete Huotari ja Topi). Joukkueen kolme koiraa Meeri, Mian Pyry ja Topi olivat sisaruksia. Neljäs pentuesisko Mersu kilpaili Pasi Vesenterän kanssa kilpailevien joukkueessa. Avoimessa SM-kilpailussa Janne oli Empun kanssa neljäs.

Suomalaisten suurin koitos agilityrintamalla kautta aikain eli MM-kilpailut kilpailtiin 30.9.-1.10. Jäähallissa. Kilpailut olivat unohtumattomat. Noin 12000 katsojaa, nopea tulospalvelu, moitteettomat järjestelyt ja upea kuulutus loivat uskomattoman tunnelman. Kannustushuumassa Suomen minijoukkue voitti kultaa! Mukana olivat siis Janne ja Anni, Marjut Pulli ja Niki, Jan Vesalehto ja Hero sekä Mikko Grönqvist ja Roosa. Näin Janne ja Anni saivat kaivatun kultamitalin myös MM-kisoista. Yksilöpuolella Marjut ja Niki voittivat hopeaa. Jaoslaiset olivat sponsorin väreissä sankoin joukoin kannustamassa Jannea ja muita suomalaisia.

Syksyn viimeinen ponnistus käytiin Kemin joukkue-SM -kisoissa marraskuussa. Jaoksen joukkue oli taas uudistunut. Siinä kilpailivat Janne ja Anni, Janne ja Emppu, Pete ja Wilma sekä Pasi ja Paavo. Joukkue sai jännittävien vaiheiden jälkeen tuloksekseen viisi, mikä riitti hienosti viidenteen tilaan. Knock Out -kilpailussa toiseksi sijoittuivat Janne ja Jello.

Piirinmestaruuskisoissa Helsingissä Janne ja Emppu sijoittuivat toisiksi. Jaoksen joukkue (Marko ja Sara sekä Janne ja Emppu, Anni sekä Jello) voitti myös joukkuekilpailun. Salpausselän kennelpiirin mestaruuden voittivat Pete ja Wilma ja toiseksi sijoittuivat Pete ja Leevi. Pedigree-finaalissa Mikkelissä Janne ja Emppu sijoittuivat toiseksi ja Pete ja Leevi viidenneksi. Serti-finaalissa Kirkkonummella Janne ja Emppu olivat viidensiä. Caciageja jaokselle tuli neljä, sillä Janne ja Jello saivat niitä kaksi, samoin Pete ja Wilma. Jello ja Miina saavuttivat agilityvalion arvot.

Lokakuussa pidettiin jälleen agilitynäytös Horse Show'ssa Hartwall Areenalla. Show oli nimetty ohjelmaan "Pedigree Advance Show'ksi". Sitä esitettiin kolmena päivänä suuren menestyksen siivittämänä.

Syksyllä järjestettiin vuoden ainoa alkeiskurssi, josta jäi muutama ohjaaja treenaamaan jaokseen. Tässä vaiheessa Peetsa alkoi väsyä kouluttamiseen ja lopetti toistaiseksi kolmosten treenien vetämisen, mutta edelleen koulutti aloittelijoita. Jaoksessa siirryttiin yhteisvastuullisiin kilpailevien treeneihin, jossa jokaisen oli tarkoitus kommentoida muiden ratoja. Käytännössä kommentointi siirtyi kokeneille Jannelle ja Petelle, jotka kävivät myös jaoksen ulkopuolella kouluttamassa kurssimuotoisesti. Syksyn treenit siirrettiin jälleen JAU:n kanssa vuokratulle Alulle. Treeniaika olivat keskiviikkoisin. Lisäksi jaoksen käytössä oli sunnuntain aamupäivä. Lisäksi sai vapaasti varata arkena ja viikonloppuisin vapaatreeniaikaa. Peetsa herätti suurta kunnioitusta aloittelevien keskuudessa. Eräs aloittelija muistelee: " Muistan vielä liian hyvin ekan treenikerran, kun vedin turvalleni Alulla, kun jännitti niin paljon." Toinen jännittäjä kertoo: "Alkeiskurssin piti pieni, partainen ja kauhukuvia herättävä PEETSA. Tosin kun sitä oppi Peetsaa tuntemaan, niin ne kauhukuvat muuttuivat mukavaksi hepuksi."

Vuoden aikana oli pidetty pari isompaa kokousta, joihin osallistui noin 25 jäsentä. Käytännön asioita oli valittu hoitamaan epävirallisen epävirallisesti edelleen puheenjohtajaksi Pete, sihteeri-tiedottajaksi Oili, rahastonhoitajaksi Emppu ja jäseniksi Janne ja Steen… ja kuka vain ehti. Vuoteen mahtui myös pari isoa muutosta, sillä Tuija siirtyi lyhyemmän treenimatkan takia edustamaan Kirkkonummen Kennelkerhoa ja Pasi muutti töiden perässä Seinäjoelle, tosin edelleen edustaen jaosta. Lisäksi koirapuolella Tapion Patu jätti jäähyväiset agilitykentille sen selässä todettujen muutosten takia.

2001- Jaos oli hyvässä vedossa ja tiukasti yhteen hitsautunut. Yhteishenki oli edelleen erinomainen, vaikka väkimäärä oli jo aikalailla lisääntynyt.

Borderi 1/2001 -lehdessä oli Martti Kyllösen tekemä agilitytilasto bordereiden kilpailuista vuodelta 2000 perustuen ASB-lehden tietoihin. Tämän tilaston mukaan borderit tekivät vuonna 2000 yhteensä 900 starttia, joista jaosta edustavien startteja oli 513. Vuonna 1999 jaosta edustavat borderit starttasivat 334 kertaa, joten kasvua oli 53,6 %. Jaosta edustavia koiria oli tilastoitu 35. ASB-lehden tilastossa oli mukana 264 virallista yksilökilpailua eli 85 % kaikista pidetyistä kilpailuista.

Alun hallitreeneihin kutsuttiin silloin tällöin myös ulkopuolisia kouluttajia. Peetsa koulutti edelleen aloittelijoita.
Rahan keräämiseksi hallissa järjestettiin jälleen kaksi Match Show'ta. Keväällä siirryttiin Ristinummelle, jossa Peetsa opasti aloittelevia ja ykkös-kakkosluokkalaisia. Kolmosluokkalaiset vuorottelivat kouluttajina omissa ryhmissään.

Sitä ennen kuitenkin jaos järjesti huhtikuussa Alulla koulutusviikonlopun, johon kutsuttiin ranskalainen Sylvain Jacquemin, jonka Pete ja Oili olivat edellisvuonna tavanneet hollantilaisella koulutusleirillä. Leiriä pidettiin erittäin onnistuneena ja Sylvainia erittäin kannustavana ja vaativana kouluttajana. Borderi 2/2001 -lehdessä kirjoitettiin näin: "Hän oli erittäin vaativa kouluttaja eikä kukaan päässyt helpolla. Sylvainin kirkkain johtotähti myös treenattaessa oli 110-prosenttinen suoritus. Hän kertoi treenaavansa aina täysillä ja tekevänsä ensimmäisen radan kuin se olisi MM-rata. Vasta sen jälkeen hän pilkkoo radan osiin ja hioo yksityiskohtia. Nytkin hän juoksi koko ajan kello kädessä radan reunaa ja yllytti huudoillaan koulutettavaa koko ajan. Ja jokainen yritti taatusti parastaan! Into ja fiilis olivat mahtavat. Radan reunalla vuoroaan odottavat ja muut kannustajat kiljuivat myös. Hän myös tuli ja tuuppasi, jos joku ei saanut kinttujaan liikkeelle tarpeeksi sukkelasti".

Samoissa kisoissa käydyissä avoimissa SM-kilpailuissa lopputuloksissa oli viisi borderia kymmenen joukossa: Jaana ja Jade voittivat, neljänneksi sijoittuivat Marko ja Sara, viidenneksi Janne ja Anni, kuudenneksi Hanna ja Miina ja kymmenenneksi Tiina ja Melu.

SM-kilpailut ja samalla MM- ja PM-karsinnat järjestettiin Vantaan Myyrmäki-hallissa. Kisoissa käytettiin ns. 10 %:n aikasääntöä: ihanneaika määräytyi nopeimman nollan mukaan siten, että tähän aikaan lisättiin 10 %. Lopputuloksiin laskettiin kuudesta radasta mukaan kolme parasta agilityrataa ja yksi hyppyrata. Jaoksella ei ollut menestystä, mutta Jaana ja Jade sijoittuivat neljänneksi ja pääsivät näin mukaan myös Suomen edustusjoukkueeseen. Joukkueen johtajana toimi jaoksen Pete Huotari.

Heinäkuulle osuivat myös nuorten SM-kilpailut. Jaoksen Christa Örnille ja Reetalle ojennettiin upea hopeamitali 10-13 -vuotiaiden sarjassa.

Borderagilitymestaruus ratkaistiin syyskuussa Hollolassa järjestetyissä virallisissa kilpailuissa. Mestaruuden veivät Mia Wikström ja Elli. Toinen oli Tuija Saari ja Solo, kolmas Janne ja Anni, neljäs Hanna ja Miina ja viides samoin Hanna ja Jedi.

Lokakuussa oli vuorossa kahdet isot kisat. Toisessa eli MM-kilpailuissa ei jaoksen bordereita nähty, mutta sielläkin Suomen minit voittivat kultaa, mukana Jaana ja Jade. Toisessa eli joukkue-SM -kilpailuissa Kokkolassa sen sijaan jaoslaiset nähtiin, sillä joukkue voitti suomenmestaruuden ylivoimaisesti! Joukkueessa kilpailivat Hanna ja Miina, Pasi ja Paavo, Pete ja Wilma sekä Janne ja Anni. Kaikki tekivät puhtaan radan. Borderi 1/2002 -lehti kuvaa jutussaan viimeisen kierroksen tunnelmia näin: "Viimeisellä kierroksella vatsaa käänsi tuskallisessa ennakko-odotuksessa, kun Anja ja sheltti Minttu lähtivät radalle. Anjan asema tänä vuonna agilityradoilla on ollut aika kiistaton. Jo valmiiksi masentuneina tuijotimme hänen erinomaista etenemistään radalla. Sanoimme mielessämme hyvästit kullalle. Mutta sitten se tapahtui. Minttu meni sisään putken väärästä päästä! Yleisö päästi yllättyneen huokauksen. Tässä sen näkee; agility on arvaamaton laji. Toisen epäonni on toisen onni. Me bortsukkakannustajat toljotimme toisiamme ällistyneinä: voitimmeko me sittenkin? Ihan ei uskaltanut vielä olla varma." Ja lopuksi: " Olipas hienoa nähdä keltatakkiset joukkuelaisemme korkeimmalla paikalla. Me kannustajat vuodatimme viimeiset liikutuksen kyyneleet. Elinikä oli ehkä lyhentynyt muutamalla minuutilla rytmihäiriöiden, paniikkikohtausta, katsomosta putoamisten, kirkumisen ja muun epäsäännöllisen huhkinan takia, mutta kyllä se kannatti. Tai kenties kaikki halaamiset, vilpittömät onnittelut ja hyvä mieli toisaalta lisäsivät elinpäiviä… Jo pelkästään se, kun kuuli Hannan vastaavan puhelimeensa "Suomenmestari" tuotti suunnatonta hupia."

Pedigree-finaalissa syksyllä Jannella oli menestystä: 1. sija Annin kanssa ja 3. sija Jellon kanssa. Lisäksi Jannelle ja Annille ojennettiin rodun ensimmäinen Kansainvälinen Agilityvalio -titteli heidän saatuaan viimeisen caciaginsa! Pete ja Wilma nappasivat myös caciagin. Paavo, Xena ja Christa Enqvistin Hood saavuttivat agilityvalioon vaadittavat tulokset, mutta näyttelytuloksen puuttuessa niitä ei vahvistettu valioiksi.

Piirinmestaruuskilpailuissa Salpausselän kennelpiirin alueella Pete oli Leevin kanssa toinen ja Wilman kanssa kolmas. Helsingin alueen kilpailuissa jaoksen joukkueet olivat kolmas ja neljäs.

Tämän vuoden aikana jaoksen bordermenestys oli erittäin hyvä, vaikkei yksilökisoissa mitaleille päästykään. Muiden seurojen borderit olivat myös erinomaisesti esillä, etunenässä Jaana ja Jade, Mia ja Elli sekä Pyry, Minna Ylitalo ja Tootsie, Tuija ja Lulu sekä Solo, Sini ja Siiri… rodun suosio kasvoi entisestään, vaikkakin sheltit olivat nousseet lukumääräisesti kärkeen.

Jo kolmannen kerran jaos pääsi esiintymään Horse Show'n areenalle lokakuussa. Näytökset sujuivat jo vanhalla rutiinilla Steenin johtaessa joukkoja ja Oilin kuuluttaessa. Muitakin näytöksiä mahtui vilkkaaseen vuoteen, sillä jaos esiintyi myös Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyssä Tuusulassa sekä Voittaja-näyttelyssä Messukeskuksessa.

Syksyllä jaos ja JAU kokivat karvaan pettymyksen, sillä Alun halli ei enää ollut vuokrattavissa. Lopulta löytyi vanha tehdashalli Hyvinkään Kaukaalta, jossa pystyttiin talvella harjoittelemaan. Laura muisteli, että "osanotto treeneissä oli aika vähäistä - monta kertaa treeneissä oli minun lisäkseni Martti, Tapsa ja joku muu hassu." Kaukaalla kävi muutama ulkopuolinenkin kouluttaja, mm. Anne Savioja ja Mia Laamanen.

Syksyllä vaihdettiin myös "hallituksen" kokoonpanoa. Monivuotisen vetäjän Peten tilalle valittiin Ilkka Langer. Sihteerinä jatkoi Oili Kantola, rahastonhoitajaksi valittiin Laura Kovanen, halliasioista vastaavaksi Martti Kyllönen, koulutusvastaavaksi Tapio Niemi, sponsoriasioista vastaavaksi Minna Maljanen-Petersen ja Steen Petersen sekä agirotu-vastaavaksi Petra Bärlund ja Jessica Hopea.

Syksyllä sovittiin myös, että yhdistys maksaa varausmaksun niin sanotusta HAU-hallista, jota oltiin rakentamassa Helsinkiin. Tällä varausmaksulla varmistettaisiin kahden viikkotunnin saaminen hallista tulevina talvina. Myös oman hallin hankkimisesta keskusteltiin.

Vuosi päätettiin iloisiin pikkujouluihin Karstusilla.

Takaisin