Uusia jippoja - kouluttamassa Jonathan Watts
 
Englantilainen Jonathan Watts oli vuonna 2002 Englannin maajoukkueessa agilityn MM-kilpailuissa Dortmundissa. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun Englanti yleensä oli mukana. Nyt samainen herra on visiitillä Suomessa opiskellen lumilautailun salaisuuksia. Laamasen Mian avustuksella saimme napattua hänet kouluttamaan myös borderjaosta yhdeksi illaksi. Onneksi, sillä kouluttajana hän oli hyvä: innostunut ja energinen.
Jonathan on agilityssa hyvin määrätietoinen ja kurinalainen.
Hänen päämääränään ovat erittäin hyvin suunnitellut treenit, jotka tähtäävät aina koiran opettamiseen ja rutiinin kasvattamiseen. Esimerkkinä hän mainitsi, miten oli harjoitellut kesälomallaan vuoden 2002 MM-kisoihin: joka päivä kolmeen eri otteeseen, kaksi tuntia kerrallaan, kokonaista kaksi kuukautta!

Hän korosti aina treenaavansa samaa juttua peräkkäisillä kerroilla, jolloin koira oppii parhaiten. Hänen mielestään ei ole mitään järkeä lähteä treenaamaan ilman kunnon suunnitelmaa eli juoksentelemaan ympäri kenttää, ihan vain "huvin vuoksi". Kuitenkin hän korosti, että koiran on saatava kunnon palkka tekemästään työstä ja molemmilla, sekä ohjaajalla että
koiralla, on oltava hauskaa joka tapauksessa.
Jonathan Watts
 
Jonathan käytti opettaessaan eri treenipisteitä. Yhdessä harjoiteltiin koiran nopeata kääntämistä, toisessa pujotteluun lähetyksiä, kolmannessa kontakteja ja neljännessä putkeen lähetyksiä.
 
Hyppykäännökset
Hyppyharjoituksen alussa hypättiin kolme estettä suoraan ja käännyttiin takaisin samaa tietä. Treenissä keskityttiin koiran nopeaan kääntämiseen hakemalla se esteen takaa (kuvat 1 ja 2).
Käsi vietiin koiran nenän korkeudelle esteen taakse ottamaan sitä vastaan. Sen jälkeen koira vedettiin esteen ympäri matalan käden perässä aivan siivekkeen vierestä. Ohjaajan tuli asettua aivan esteen viereen, niin että koira ei saanut tilaisuutta tehdä isoa kaarrosta. (kuva 3)
Loppuhyppytreenissä koiraa pyöriteltiin esteillä ja tehtiin koko ajan takaa vetoja.
 
1
2
3
 
Pujottelu
Jonathanilla oli hyvin spesiaali metodi pujottelussa. Koira jätettiin avokulmassa pujotteluun nähden olevan esteen taakse odottamaan. Ohjaaja meni pujottelun toisen kepin kohdalle ja asetti vasemman säärensä pitkin keppiä niin, että selkä oli koiraan päin. (kuva 4). Koira kutsuttiin pujottelemaan ohjaajan ollessa passiivisesti paikallaan. Vasta kun koira oli mennyt oikein sisään ja jatkanut yhden välin, sai ohjaaja lähteä mukaan. Koirat ihmettelivät asiaa jonkin verran.
Pikku hiljaa kulmaa vaikeutettiin. (kuva 5) Kun tämä sujui, palattiin helpompaan kulmaan ja ohjaaja astui askeleen taakse päin kepiltä koiraa kohti selkä edelleen siihen päin. Tätä vähitellen vaikeuttamalla koira oppii aina löytämään oikean aloituspaikan. (kuva 6) Käden käyttön kanssa piti kunkin ohjaajan miettiä, auttoiko kädellä näyttö koiraa vaiko häiritsi.
 
4
5
6
 
Vastaavasti lähestyttäessä suljetusta kulmasta pujottelua pitää ohjaaja oikean jalkansa kiinni ensimmäisessä kepissä, selkä edelleen koiraa päin. Tätä harjoitellaan aivan samalla tavalla. (kuva 7)

Jonathan käyttää "sääri kiinni kepissä" -metodia jopa kilpailuissa auttaakseen koiraa.
   
7
 
Kontaktit
Kouluttajan mielestä koiran tulee olla kontaktilla hyvin kurinalainen. Sen tulee tietää, miten kontaktilla toimitaan ilman ohjaajan apua. Hän opettaa omia koiriaan kontakteille hihnassa, jonka avulla hän vie koiran etujalat maahan takaosan ollessa vielä esteellä. Koiran etutassujen on oltava maassa, koska muuten pysähtymispaikka ei ole selvä koiralle. Toiseksi se on turvallisempaa, ainakin Englannin pehmeillä ruohokentillä.
Mitään houkuttimia hän ei käytä, koska niitä ei voi käyttää kisassakaan. Hän ei myöskään kehu koiraa sen juostessa kontaktiestettä tai odottamisesta, vaan vasta siitä, kun se tulee kutsusta pois kontaktilta. Tällöin leikitään oikein kunnolla. Tärkeää on nimenomaan se, että koira lähtee kontaktilta vain luvan kanssa. Tätä samaa metodia käytetään sekä A-esteellä että puomilla. (kuvat 8 ja 9)
 
8
9
10
 
Keinulla Jonathan suositteli avustajaa, joka piti keinun lähtöpäätä alhaalla niin kauan, kunnes koira oli ehtinyt aivan päähän. Ohjaaja piti koiraa hihnassa. Koiran ollessa päässä avustaja laski keinun varovasti maahan, jonka jälkeen koira sai luvan kanssa lähteä keinulta. Tämän metodin avulla koira oppii keinulla todella nopeaksi eikä jää ryömimään hitaasti kohti toista päätä. (kuva 10) Koiran ajatus keinun keinahtamispisteestä siirretään siis puolivälistä kontaktipinnalle asti.

Kilpailuissa Jonathan kertoi keskeyttävänsä radan heti, jos kontakti epäonnistuu. Hän kiittää tuomaria, kertoo koiralla olevan kontaktiongelman ja poistuu radalta sen kummempia harjoittelematta. Tämä on hänen mielestään "paras rangaistus" koiralle, sillä se ei saa jatkaa rataa, mitä se haluaisi tietenkin kovasti tehdä. Tässä tilanteessa Jonathan on koiralle hyvin viileä, mutta poistuttuaan radalta hän menee treenaamaan kontakteja verryttelyalueelle aivan tavallisen iloisesti.

Jonathan ei koskaan treenaa esimerkiksi kontakteja muiden esteiden kanssa. Muutenkin hän pilkkoo treenit pieniksi osiksi ja treenaa paljon samaa peräkkäin. Esimerkiksi kontakteja treenataan niin paljon, että oikeasta suoritustavasta tulee itsestäänselvyys. Rataharjoituksissa käydään ensin kaikki nämä osa-alueet läpi niin, että kaikki sujuu oikein. Vasta tämän jälkeen osiot yhdistetään radaksi.
 
Putki
Koiran saamiseksi nopeasti putkeen Jonathan suositteli, että ohjaaja seisoo toisen "väärän" pään edessä, kunnes koira on sujahtanut putkeen. Tämä kertoo koiralle selvästi sen, kumpaan putken päähän mennään.
Tätäkin metodia hän käyttää ehtiessään myös kisassa. (kuva 11)
   
11
Vaikutelma
Jonathan oli selvästi paneutunut ja miettinyt todella paljon koiran opettamista ja ideaalisia ratkaisuja, jotka auttavat ja nopeuttavat koiraa radalla. Oli mukavaa kuulla taas uusia juttuja, joista varmasti jokainen osallistuja sai uutta mietittävää. Agility on Jonathanin mielestä aika tavalla järkiperäistä hommaa, jossa pyritään koiran täydelliseen opettamiseen. Jotta pääsee ihanteelliseen tulokseen, pitää miettiä, miten koiralle opetetaan asioita. Pelkästään jo siinä on monella, mielestään uutterasti harjoittelevalla, pohtimista.

Muutenkin hän vaikutti kovin kunnianhimoiselta ja reilusti myönsi aina pyrkivänsä voittoon. Toiseksi sijoittunut on hänen mielestään "ensimmäinen häviäjä". Voittaja on se, joka sitä eniten haluaa ja joka on valmis tekemään paljon tavoitteellista, ennalta mietittyä työtä sen eteen.
teksti ja kuvat.
Oili

Takaisin artikkeleihin