JOUKKUE-SM
KISAT 2001
EI VAIN VOITTO, VAAN MURSKAVOITTO!
EI VAIN VOITTO, VAAN MURSKAVOITTO!
 |
|
|
BORTKn
mestarijoukkue:
Janne & Anni, Hanna & Miina, Pete & Wilma, Pasi & Paavo (kuva: Emppu Tahko) |
|
|
Borderterrierikerho
on voittanut tämän vuoden joukkue-SM:n!! Jippii, hurraa, totta se
on!
|
|
|
Aloitetaanpa alusta tämä jännitysnäytelmä. Kisat käytiin Kokkolassa
27.10. isossa jalkapallohallissa. Paikalle oli saapunut noin kolmekymmentä
mini- ja kolmekymmentä maksijoukkuetta. Useimmat seurat olivat paikalla
havittelemassa himoittua voittoa. Kannustajiakin oli paikalla, tosin
vähemmän etelästä. Borderterrierikerhon agijaoslaisia oli hihkumassa
joukkueen jäsenten lisäksi tasan kolme: Emppu, Melle ja meikäläinen.
Saatiin muuten kunnon kiljunnat aikaiseksi ihan kolmistaan katsomossa!
Joukkueessahan kilpailivat Pietiläisen Hanna ja Miina, Luostarisen
Pasi ja Paavo, Huotarin Pete ja Wilma sekä Karstusen Janne ja Anni.
Kolmen koirakon tulos laskettiin mukaan tulokseen, joten yhdellä oli
varaa epäonnistua. Ennen joukkuekisaa oli aamupäivällä virallinen 3-luokan kilpailu, jonka tulosluettelo ei todellakaan näyttänyt kovin lupaavalta bortsukerhon kannalta. Sen sijaan pahimpien vastustajien eli Järvenpään Agilityurheilijoiden (JAU) kisaajien nimet komeilivat tuloslistalla kärjessä. JAU oli voittanut joukkuekilpailun kahtena edellisenä vuonna. Pahimpina vastustajina JAU:n lisäksi pidimme shelttijoukkuetta, Mikkelin Agilityharrastajia (MAH), pietarsaarelaisia (JANFF) sekä Kirkkonummen Kennelkerhoa (KKK). Tuomarina toimi Pertti Siimes, joka oli rakentanut arvokisaan sopivan teknisen radan, jossa sai olla tarkkana koko ajan. Ihanneaika oli 43 sekuntia. Kisa käytiin läpi niin, että ensimmäisen kierroksen kilpailijat kustakin joukkueesta tutustuivat rataan ensin ja sitten suorittivat radan. Toisen kierroksen kisaajat tutustuivat sen jälkeen rataan ja juoksivat radan jne. Viimeiselle kierrokselle lähtöjärjestys oli käänteinen, mikä tietenkin lisäsi jännitystä. Mielestäni systeemi on hyvä. Ensimmäisellä kierroksella Hanna ja Miina tekivät erittäin hyvän nollaradan, joka oli kierroksen kolmanneksi nopein (-7,10). Hanna oli peräti helpottunut ja tyytyväinen, sillä ensimmäisen koiran onnistuminen antaa aina loistavan lähtökohdan muulle joukkueelle. JAU:n Mia Wikströmille ja borderterrieri Ellille tuli pari kieltoa, mikä on tällä supertaitavalla koirakolla peräti harvoin nähty virhe. Shelttijoukkueen Harri Aaltonen ja Tossu tekivät kierroksen nopeimman ajan (-8,76) ja Keski-Pohjanmaan Koirakillan edustaja vei joukkueensa jatkoon toisena (-7,32). MAH:in kisa alkoi takellellen, sillä huippunopea sheltti Trombi ja ohjaajansa Pirkko-Liisa Pylvänäinen ottivat hylyn. Mutta kaikki siis oli vielä auki, sillä vasta ensimmäinen kierros oli käyty. Jännitys alkoi tuntua jo pahasti vatsanpohjassa. Emppu taisi pyörtyäkin pari kertaa ennen Pasin ja Paavon rataa. Tämän parin suoritukset eivät nimittäin jätä ketään kylmäksi, mistä todistuksena heille ojennettiin viime kesänä valtava pytty Kokkolassa. Pytty annetaan kuulemma koirakolle, jonka suoritukset saavat katselijat pitelemään sydänalaansa ja jännittämään vaistomaisesti vatsalihakset kramppiin. Pasi taitaa saada sen jatkossakin. Joka tapauksessa heidän ratansa onnistui aivan nappiin ja he kellottivat koko kisan nopeimman ajan -10,71. Emppu oli tässä vaiheessa jo ilmeisesti pudonnut katsomon takareunan yli, vaikken mitään huomannutkaan vapisevan kamerani takaa. Pasi halattiin lähes hengiltä maalissa. Nyt meikäläisellekin alkoi valjeta, että näillä aamukisan perusteella alkeisluokkalaisilla taitaakin olla mahdollisuuksia vaikka mihin. Paineet alkoivat nousta pahemman kerran. Kierroksen toiseksi nopeimman ajan (-8,79) tekivät JAU:n Mika Mättö ja Harry, vaikka Harry teki pienet hiukset pystyyn nostattavat kierrokset puomin suuntaan renkaan sijasta. Kuten kuuluttajakin sanoi, vain ammattimies pystyi korjaamaan pahan paikan eikä virhettä tullut. Yksi kierroksen nopeimmista nollaradoista oli Lakeuden Agilityurheilijoiden (LAGU) Marja-Liisa Mäenpäällä ja bortsu Retulla (-4,78) sekä Tornion Kennelkerhon (TORKK) Tiia Saarelalla ja sheltti Weralla (-4,74). Näin nämäkin seurat pääsivät potentiaaliseen nollakerhoon epäonnisen ensimmäisen kierroksen jälkeen. Toisen kierroksen jälkeen Bortsukerho oli kärjessä, Satakunnan Koiraurheilijat toisena (yliajalla) ja kolmantena Shetlanninlammaskoirat (tuloksella 5). Jos Emppu oli huonovointinen ennen Pasia, niin meikäläinen oli sitten tällä kierroksella ennen Peteä. Jos hän tekisi nollan, olisi mitalisija melko varma, sillä yleensä Wilma on aika nopea. Ennen Peten vuoroa vannoin itselleni, että tämä olisi viimeinen kerta, kun tulisin katsomoon lyhentämään elinikääni kaamealla hermoilulla ja sydämentykytyksillä. Tilannettani eivät yhtään parantaneet hysteerinen Emppu ja käsiään silmiensä edessä pitelevä ja mantroja hokeva Melle. Kostoksi sanoin heille, että Wilma on varmaan saanut epilepsiakohtauksen, koska Peteä ei näkynyt missään. Tilanne ei vaikuttanut kovin hyvältä, kun bongasimme hänet hortoilemasta pitkin poikin Wilma puolinukuksissa hihnan päässä. Kalpenimme kaikki huolesta. Vaan eipä hätiä, Pete oli ilmeisesti pitänyt jonkinlaisen suggestiopalaverin päänsä kanssa, sillä kaikki meni hienosti kontaktivarmisteluineen ja tuloksena nopea nolla (-7,02). Kyllä me hihkuttiin, voitte varmaan arvata. Mitalisija alkoi olla aika varma, mutta kultatoiveetkin olivat korkealla. Kierroksen nopeimman ajan teki JAU:n Kaisa Eskola ja Hepuli (-8,62), joten JAU oli loistavissa asemissa ennen viimeistä kierrosta aikojen puolesta. Tunnetusti heidän viimeinen edustajansa Lehtiön Anja ja sheltti Minttu tekevät hirmuisia ihanneajan alituksia. Kolmannen kierroksen muita nopeita nollia tekivät myös Turun Seudun Agilityurheilijoiden (TSAU) Maria Liikanen ja sheltti Muumi, MAH:n Teija Pulkkinen ja sheltti Pepsi sekä JANFF:n Anders Virtanen ja koikkeri Tåffe. Oulun Koirakerhoa edustava pari Risto Jarmo ja borderi Lyyti tekivät myös hienon nopean nollaradan. Lindforsin Jaanalla ja borderi Jadella (KKK) oli myös loistava aika -9,76, mutta heille tuli yksi virhe. Kolmannen kierroksen jälkeen kärjessä oli edelleen loistokkaasti Bortsukerho kirkkaalla nollalla, toisena sheltit tuloksella 5 ja kolmantena Vaasan Agilityseura (VAS) tuloksella 5. Mahdollisuus nollatulokseen oli myös JANFF:lla ja JAU:lla. Bortsukerho oli ainoa joukkue, joka oli tehnyt nollat kaikilla kierroksilla. Kyllä sydän sykähti ylpeydestä ja jäi aivan epärytmiin odottamaan JAU:n vastaiskua. Jos Anja tekisi ajan -7,29, olisi heidän voittonsa selvä. Kohtalon sormi suorastaan osoitti JAU:n vääjäämättömään voittoon. Muita todellisia uhkaajia ei oikeastaan ollut, sillä JANFF:n olisi pitänyt tehdä tulos -12,88 ja shelttien tulos -11,80 päästäkseen johtoon, ja tämä tuntui aika mahdottomalta. Muilla joukkueilla ei enää ollut mahdollisuuksia kultaan. Mutta Anja… Viimeisellä kierroksella vatsaa käänsi tuskallisessa ennakko-odotuksessa, kun Anja ja Minttu lähtivät radalle. Anjan asema tänä vuonna agilityradoilla on ollut aika kiistaton. Jo valmiiksi masentuneina tuijotimme hänen erinomaista etenemistään radalla. Sanoimme mielessämme hyvästit kullalle. Mutta sitten se tapahtui. Minttu meni sisään putken väärästä päästä! Yleisö päästi yllättyneen huokauksen. Tässä sen näkee; agility on arvaamaton laji. Toisen epäonni on toisen onni. Me bortsukkakannustajat toljotimme toisiamme ällistyneinä: voitimmeko me sittenkin? Ihan ei uskaltanut vielä olla varma. Olimme kuitenkin pahoillamme JAU:n ja Anjan puolesta. Voitto ratkesi vähän tylsällä tavalla, tosin myös lajin luonteeseen kuuluvalla tavalla. Janne oli kummallisessa asemassa. Hänen ei tarvinnut yrittää ikuista pakkonollaa joukkueen viimeisellä kierroksella. Yleensä hän on aina se turvallinen, luotettava viimeinen lenkki, joka paikkaa muiden tekemät mokat. Nyt hän vain saattoi vedättää täysillä ja yrittää parantaa aikoja. Hänen olisi pitänyt saada tulos -7,03 parantaakseen joukkueen kokonaisaikaa. Hienosti Janne ja Anni menivätkin meidän hurratessamme ja tekivät todella hyvän ajan -4,93 taaten näin bortsukoille neljä nollakierrosta! Eipä ollut sellaista kenelläkään muulla. Hurja hilluminen saattoi alkaa… Emppukin oli muuten jossain vaiheessa päässyt takaisin katsomoon. Neljännellä kierroksella nopeita nollia tekivät myös TORKK:n Minna Ylitalo ja borderi Tootsie (-8,24 ja mitkä kadehdittavat kontaktit), VAS:n Pia Lumme ja sheltti Susu, KKK:n keskikokoinen villakoira Miisa ja Anne-Mari Veijalainen ja TSAU:n Åsa Rancken ja koikkeri Mymlan. Kisassa kilpaili muitakin bortsuja kuin yllä mainitut. Mukana Agility Team Turun joukkueessa kilpailivat Jenni Uotila ja Cassu saaden tällä kertaa hylätyn tuloksen. Lakeuden Kennelkerhon joukkueessa kisasivat Noora Haapanen ja Kata tuloksella 1,51 ja Kauhajoen Koiraharrastajien joukkueessa Sini Mäkinen ja Pete tuloksella 6,27. Eli todella hyvin oli rotumme edustettuna näissä kekkereissä. Kilpailun voitti siis Borderterrierikerho tuloksella -24,83, toisena Pietarsaaren Kennelyhdistys tuloksella -16,79, kolmantena Turun Seudun Agilityurheilijat (0,66), neljäntenä Satakunnan Koiraharrastajat (4,34) ja viidentenä Kirkkonummen Kennelkerho (5). Palkintojen jako suoritettiin kahdeksan aikaan illalla. Olipas hienoa nähdä keltatakkiset joukkuelaisemme korkeimmalla paikalla. Me kannustajat vuodatimme viimeiset liikutuksen kyyneleet. Elinikä oli ehkä lyhentynyt muutamalla minuutilla rytmihäiriöiden, paniikkikohtausta, katsomosta putoamisten, kirkumisen ja muun epäsäännöllisen huhkinan takia, mutta kyllä se kannatti. Tai kenties kaikki halaamiset, vilpittömät onnittelut ja hyvä mieli toisaalta lisäsivät elinpäiviä… Jo pelkästään se, kun kuuli Hannan vastaavan puhelimeensa "Suomenmestari" tuotti suunnatonta hupia. Ja myös se, kun kultajoukkue joutui työntämään Empun ja Hannan ajoneuvon liikkeelle tyhjentyneen akun takia. Näin sitä joutuu nöyrtymään. Tosin toinen kultajoukkue, maksien TORKK auttoi siinä hommassa. Niin, maksit voitti hienolla esityksellä Tornion Kennelkerho, jotka Mikko Aaltosen ja Avan sekä Mari Kaplaksen ja Cisyn johdolla voittivat tuloksella -29,95. Voitto oli todella ylivoimainen, sillä toiseksi tulleen Ylöjärven Koirakerhon tulos oli 5 ja kolmanneksi tulleen Shetlanninlammaskoirien joukkue tulos oli samoin 5. Onnea myös torniolaisille! Kisapaikka oli muuten oikein hyvä. Halli oli suuri ja riittävän lämmin. Kuulutukset saatiin päivän mittaan parempaan malliin, katsomot olivat hyvät ja kisojen aikataulu sopiva. Tulospalvelu pelasi hyvin, tosin kankaalle heijastettu tulostaulu ei juurikaan näkynyt. Puffetti oli kallis, mutta senkin kesti. Hyvin järjestetyt kisat kaiken kaikkiaan! Huippukisat suorastaan! Onnea Suomenmestareille! PS. Janne, paljonko voitit kaksarissa? |
|
| Kisahetkiä uudestaan eläen Oili | |
| (juttu julkaistu BORDERI-lehdessä 4/2001) | |