VOITTOA PUOLUSTAMASSA -
JOUKKUE SM-KISAT 2002
 
Viime vuonna borderterrierikerho voitti joukkueiden Suomenmestaruuden Kokkolassa. Tänä vuonna samainen taisto järjestettiin Kemissä marraskuun alkupuolella. Jaoksen borderit tietysti osallistuivat sekä mini- että midiluokkaan tavoitteenaan valloittaa molemmissa ykköspaikka. Jos olisimme saaneet kokoon myös maksijoukkueen, olisimme voineet osallistua myös seuramestaruuskisaan…
 
Päättäväistä matkameininkiä
On ollut huvittavaa seurata agilitysivujen keskustelupalstalla käytyä polemiikkia siitä, pitääkö seurojen lähettää edustajia jo kolmatta kertaa pohjoisemmassa Suomessa pidettäviin joukkuekisoihin. Tänä vuonna nimittäin etelän suurien seurojen kato oli todella huomattava. On selvää, ettei noin pitkälle ole kovinkaan helppoa lähteä. Pitää järjestää lastenhoito, matkat, hotellit ja vielä pystyttävä kustantamaan suuri osa tästä kaikesta itse. Osa kommentoijista vielä kertoi, että töistäkin oli pakko olla poissa sekä perjantai että maanantai.

Agilityjaoslaisten onnellinen valittujen joukkue sen sijaan säntäsi taipaleelle mitään kyselemättä ja ihmettelemättä. Suurin motivaatio oli tietysti viimevuotisen voiton puolustaminen. Luulen, että toinen aika suuri motivaattori on matkan sosiaalinen puoli, sillä matkallahan tapaa aina samanmielisiä ihmisiä, etenkin iltaisin…

Matka-asia ratkesi hienosti, sillä Emppu sai hankittua meille iki-ihanan pikkubussikyydin kotiovelta Kemiin asti! Kun vielä bussiin kiipesivät Empun, Pietiläisen Hannan, Tuomen Pekan ja meidän lisäksemme Hakasalon Taneli ja Mätön Mika, oli matkaseurakin huippuluokkaa. Koirat sijoitettiin bussin etuosaan häkkeihin päällekkäin, missä ne nukkuivatkin erinomaisesti koko pitkän matkan pissataukoja lukuunottamatta. Vinski sentään torkkui takapenkillä. Matka sujui molempiin suuntiin kerrassaan erinomaisesti korttia pelaten ja vitsejä kertoillen. Lämmin kiitos kuljettajallemme Mikulle ja borderistipuoliskolleen Kipalle! Itse emme edes joutuneet ottamaan vapaapäiviä töistä, sillä lähtö- ja paluuaika olivat ihan kohtuulliset, ainakin näin lahtelaisesta näkökulmasta. Monet kilpailijat tulivat paikalle junalla useiden koirien ja häkkien kanssa enkä kuullut heidänkään valittavan ankeutta ja rasittavuutta, joten asenne oli heillä todella kohdallaan.
 
Nurinaa systeemistä
Pitäisiköhän itse kisoistakin puhua jotakin… voisin taas vaikkapa mollata tuon joukkuesysteemin. Nykyisten sääntöjen mukaan joukkueeseen kuuluu kolme koiraa, joiden kaikkien tulos lasketaan. Kolmella nollalla sijoittuu jo ihan korkealle, vaikkeivat koirat kovin nopeita olisikaan, ihan niin kuin nähtiin MM-kisoissa. Tietenkin edellyttäen, että ihanneajat ovat löysähköt. Tämänvuotisissa Kemin kisoissa nähtiin taas tällaisen joukkuesysteemin tylsyys. Ruotsalainen tuomari oli rakentanut mini- ja midiradalle miinapaikan, mihin ensimmäisellä kierroksella sortui minien 14 joukkueesta peräti viisi. Näiden joukkueiden osalta peli oli siis pelattu, eikä mielenkiintoa kisan seuraamiseen ollut. Vanhoina hyvinä aikoina - siis vielä viime vuonnakin - jännitys säilyi loppuun asti, ellei joukkue ollut saanut kahta hylättyä tulosta. Silloinhan laskettiin kolmen koiran tulos neljästä. Tänä vuonna kisatunnelmaa ei juurikaan ollut johtuen suuresta hylkymäärästä. Jaoksen minijoukkueessa juoksivat Pekka ja Meeri, Hanna ja Miina sekä Pete ja Wilma. Mideissä pinkoivat Pasi ja Paavo, Pete ja Leevi sekä Janne ja Jello. Pasi tuli paikalle autolla Nurmosta ja Janne ja Melle huristivat paikalle junalla Helsingistä. Iskuryhmä siis oli paikalla lauantaiaamuna täydessä teräkunnossa Junkohallissa, joka on muuten erinomainen kisapaikka hiekka-alustoineen ja lämmityksineen.
 
Pekka ja Pasi ahtaassa paikassa
Borderterrierikerhon minijoukkueen aloittajana starttasivat Pekka ja Meeri, tämän vuoden SM-pronssimitalistit. Heidän kohtalokseen koitui "putken syöttö", kuten kuuluttaja Pena Blomster hauskasti ilmaisi. Kaksi putkea oli sijoitettu lähekkäin niiden suuaukkojen ollessa vierekkäin. Ensimmäisellä kerralla piti mennä vasempaan putkeen ja toisella kerralla samasta suunnasta lähestyttäessä oikeaan. Meeri oli jo menossa hienosti oikealle, kun yht'äkkiä vaihtoikin suuntaa ja säntäsi väärästä putkensuusta sisään yllättäen Pekan tyystin. Rata sujui muuten upeasti näytöstyyliin. Viisi kilpailijaa ensimmäisellä kierroksella lankesivat tässä kohtaa ja koirat sujahtivat väärin vasemmalle. Selvästikään ohjaajat eivät olleet ajatelleet kohtaa niin hankalaksi. Sen sijaan muilla kierroksilla tässä ei enää juurikaan tehty virheitä. Hanna ja Pete tekivät ilman paineita nollat omilla vuoroillaan. Midijoukkueessa iski sama kohtalo samoin aloittajana lähteneelle Paavolle. Pasi kertoi juosseensa ennen kohtalokasta putkea hieman väärän linjan seuraavalle esteelle, jonka seurauksena Paavo ohitti renkaan ja ampaisi tunnetulla vauhdillaan suoraan väärään putkeen. Siinä ei ohjaaja voinut enää tehdä mitään. Pari teki hienon loppuradan. Seuraavalla kierroksella Leevi onnistui virheettömästi ja ankkuri Jellolle kellotettiin hieno aika yhdellä virheellä, joka tuli riman putoamisesta.
 
Pekka ja Meeri Hanna ja Miina
Pasi ja Paavo Pete ja Wilma
Janne ja Jello Pete ja Leevi
Hupsutuksia ja jänkkäämistä
Sen voin sanoa, ettei tämä porukka surrut tapahtuneita virheitä. Sulki vain Pekka-paran lukkojen taakse huoneeseensa illaksi joukkueen heikoimpana lenkkinä. Pekka oli niin sekaisin, että luuli käyneensä yöllä vartijansa Mikan kanssa nakkarilla. Aamulenkillä koko nakkaria ei sitten enää löytynyt sieltä, missä se oli yöllä ollut. Pekka muisteli ko virtuaalipaikan sapuskan olleen tosi hyvää. Tästä kokemuksesta peljästyneenä Pekka ja Mika jättivät sunnuntain aamukisan kokonaan väliin ja hiippailivat kovin kalpeina ja järkyttyneinä paikalle vasta puolilta päivin. Kotimatkalla vielä Pekalle sattui niin onnettomasti, että hän sai puolta pienemmän ruoka-annoksen (vrt. lastenannos) muihin verrattuna poiketessamme ravintelissa. Ei ollut mukavaa. Voiko ryytynyttä agilitaajaa kohtalo enää pahemmin rangaista?

Pasi säästyi sakinhivutukselta lähdettyään jo lauantaina kotiin. Oli kuulemma taistellut matkaseuranaan olleen Ikolan Sepon kanssa Ilmajoelle asti, oliko Paavon saama kontaktivirhe todella virhe vai tuomarin pöljyyttä. Kumpikin totesi olevansa oikeassa. Itse kannatan Seppoa agilitytuomarikurssille; oli hän sen verran jämäkkä, että jopa jänkkä-Pasi melkein uskoi kontaktivirheen tapahtuneen. Sillä lailla!
 
Saldot
Noh noh, takaisin kisaan. Minikisan voitti Turun Seudun Agilityurheilijat, toisena oli Oulun Seudun Kennel- ja Agilityseura ja kolmantena Hukka-Putki Kuopiosta. Mideissä voiton vei Tampereen Seudun Koirakerhon joukkue kuten makseissakin. Toiseksi mideissä sijoittui Agility Team Turku ja kolmanneksi Shetlanninlammaskoirat. Kummankaan voittajajoukkueen suoritusajat eivät olleet kovin kummoiset, joten herää kysymys, pitäisikö joukkue valita ns. varmoista koirakoista maksoimoidakseen tuloksen? Tamperelaisilla oli muuten kova putki joukkuekisassa: yhdeksän koirakon suorituksesta kahdeksan oli nollatulosta! Hatunnosto heille.

Jaoksen lisäksi mukana oli aika vähän bordereita. Ylitalon Minna ja Tootsie kilpailivat tietysti Tornion Kennelkerhon minijoukkueessa, mutta heille kävi myös ohraisesti kurjassa putkikohdassa. Lauantain aamukisassa he sijoittuivat komeasti toisiksi. Järvenpään Agilityurheilijoiden joukkueessa kisasivat Mika ja Tikru sekä Laaksosen Minna ja Puuma. Molemmat tekivät nollatulokset, mutta joukkueelle ei tullut tulosta Lehtiön Anjan ja Pipsan hyllyttäessä samaisessa putkikohdassa. Lisäksi näin Pohjois-Karjalan Seurakoiria edustavan Jaana Primetan ja Napsun suorituksen. Heidän menonsa on erinomaisen näköistä, mutta tällä kerralla ei tullut menestystä, vaan joukkueradan tulos oli hylätty. Mäenpään Marja-Liisa ja Retu tekivät hyvän radan Lakeuden Agilityurheilijoiden midijoukkueessa tuloksenaan yksi ratavirhe. Heidänkään joukkueensa ei saanut tulosta.

Muissa kisoissa saatiin bordermenestystä: SM -Knock Outin miniluokassa Pekka ja Meeri saavuttivat loistavasti hopeaa ja midiluokassa Janne ja Jello pronssia! Mikan Tikru voitti sunnuntain toisen miniluokan Miinan ja Hannan ollessa kolmantena. Lisäksi Wilma oli toinen ja Topi neljäs TR-luokassa sunnuntaiaamuna. Oulusta oli tullut kilpailemaan nopea borderi Roni ohjaajanaan Janne Mäkinen. Heti lauantaina he nousivat hienolla voittotuloksella midikolmosiin. Tornion Kennelkerhoon on tullut lisää borderkilpailijoita, sillä heidän riveissään kilpailivat alemmissa luokissa uusina koirakoina Meltauksen Arja ja Ida sekä Ylitalon Minna ja Tyson.
 
Kotiin
Bussimme perävaunu oli aivan täynnä palkintoruokaa lähtiessämme kotiinpäin. Huvittavaa kyllä, siellä ei tainnut olla juurikaan bussimatkustajien omia palkintoja, vaan JAU:n midi- ja seurajoukkuekisan pronssisijasta saatuja säkkejä, jotka kuskasimme etelään! Onneksi sentään JAU:n Mika ja Tane olivat kyydissä! Vaikka pitkä matka olikin rasittava, luulen reissun menneen hyödyn puolelle paljon nauramisen ansiosta! Tästä matkasta jäi vain mukavia muistoja.
Nähkääs ei se voitto vaan se tunnelma!
 
Huumoripitoisesta matkaseurasta kiittäen Oili
(juttu julkaistu BORDERI-lehdessä 4/2002)

Takaisin