Jaoksessa on jo monta vuotta erikoisena systeeminä ollut se, että kaikki jaoksessa treenaavat myös kouluttavat. Koulutuskertoja kertyy noin 5-6 vuodessa. Jotta motivaatio kouluttamiseen säilyisi, kaivattiin uusia ideoita. Lisäksi jaos on alusta alkaen ollut erittäin kilpailupainotteinen johtuen varmaankin sen kunniakkaista taustoista ja kunnianhimoisista ohjaajista. Sellaisena jaos myös haluttiin säilyttää.

Juoksuharjoituksia - uusi askel
Aktiivinen panostaminen alkoi heti vuoden 2003 alussa Jerry Stenbergin juoksuopastuksessa. Hän antoi kunnon evästykset useille innostuneille ohjaajille liikkumisesta ja kunnon kohotuksesta. Juoksutreeni-into säilyi muutamia kuukausia tämän jälkeen, mutta ikävä kyllä hiipui vähitellen suurimmalta osalta ohjaajia. Ideat ja tieto jäivät kuitenkin muhimaan ja yhä edelleen näkee ohjaajien silloin tällöin verryttelevän saamiensa oppien mukaan.

Vihdoin pääsimme treenaamaan "isoon" halliin eli Purinalle sen valmistuttua tammikuussa. Saimme ryhmät pyörimään täydellä vauhdilla ja kaikki jotensakin puhkuivat tarmoa. Ennen kisoja kaikki lämmittelivät porukalla ja ryhmähenki oli entistäkin vahvempi. Tämä ei kuitenkaan ihan vielä riittänyt ja jotakin jäi puuttumaan.

Henkisen valmennuksen kurssi - uudenlaista lisäoppia
Vuodenvaihteen jälkeen 2003 järjestettiin myös henkisen valmennuksen luento, jolle osallistui useita kymmeniä jäseniä. Suggestoterapeutti Jukka Katajan vetämällä kurssilla käytiin mielenkiintoisia keskusteluja ja jokainen sai varmasti uusia ajatuksia agilityyn tästäkin näkökulmasta.

Valmennusryhmä - vahva pyrkiminen tavoitteisiin
Tässä vaiheessa kuulimme Honkasen Arilta heidän ryhmämetodeistaan Jyväskylän seudulla. Kiinnostuimme asiasta todella ja Arin vinkeillä ja opastuksella aloimme pyrkiä samaan. Sovelsimme jyväskyläläisten ideoita omiin kuvioihimme sopiviksi ja muodostimme halukkaista ohjaajista määräaikaisen valmennusryhmän helmikuussa 2003.

Ryhmään haettiin tavoitteellisia, kohti kärkeä pyrkiviä ohjaajia, jotka kaipasivat lisätsemppiä saadakseen kaikki ohjauspalaset kohdalleen ja menestyäkseen kilpailuissa. Ryhmän tavoitteena oli SM-nollien keruu. Aikaa ei ollut paljon, vain noin nelisen kuukautta. Osalla oli jo nollia, mutta suurin osa oli vielä ilman. Taisipa joku olla kakkosessakin pyrkimässä kolmosiin. Ryhmään ei huolittu "vanhoja konkareita", joiden ajateltiin jo pärjäävän omillaan.

Ryhmälle tarjottiin viikoittaista huippukoulutusta sekä omien että vieraiden kouluttajien avulla. Jokainen ryhmäläinen joutui myös vuorollaan suunnittelemaan radat, joita sitten kommentoitiin yhdessä. Ryhmä kävi porukalla kisoissa, joissa nostettiin yhteishenkeä tekemällä verryttelyt yhdessä, kannustamalla toisia ennen ja jälkeen radan sekä analysoimalla suoritukset videolta. Tarkoituksena oli myös pyytää kilpailun tuomaria kommentoimaan ratoja videolta tai jopa kouluttamaan radat kisojen jälkeen. Tämä ei ollut kovin helppoa, sillä joka paikkaan ei talvella saatu televisiota näkyville tai kilpailujen jälkeen ei voitu jäädä enää treenaamaan. Pari kertaa suunnitelma kuitenkin onnistui: Kouvolassa Laamasen Mia suostui epäröimättä kommentaattoriksi ja Vääksyssä tuomarina toiminut Huittisen Harri jaksoi vielä kisan jälkeen pitää treenit kilpailuradalla. Ryhmäläiset pitivät molemmista kerroista todella paljon. Kisojen jälkeen katsottiin videot joka tapauksessa jossain, vaikkapa jonkun ryhmäläisen kotona. Erillisiä videoiltoja järjestettiin myös.

Koulutuksessa paneuduttiin sekä perusasioihin että vaikeampiin kuvioihin. Ryhmäläiset tekivät myös kotiläksyjä vapaatreenissä annettujen ohjeiden mukaan. Lisäksi heiltä pyydettiin analyysejä omista vahvuuksista ja heikkouksista. Treeneissä ei ketään päästetty helpolla.

Määräajan loputtua kaikki antoivat ryhmästä erittäin myönteisen palautteen. Ryhmäläiset olivat kaikki saaneet lisää itseluottamusta, tutustuneet paremmin toisiinsa, oppineet paremmin analysoimaan omia suorituksiaan sekä saaneet lisää motivaatiota harjoitteluun. Lisäksi ryhmän tunnelmia kuvattiin todella hauskaksi. Varsinainen tavoite, vuoden 2003 SM-kisoihin pääsy, ei ihan kaikkien kohdalla toteutunut, mutta se ei tahtia haitannut.

Uusi kausi - valmennusryhmät kasvavat
Kesän 2003 jälkeen innostus valmennusryhmiin oli jo muillakin jaoslaisilla niin kova, että niitä päätettiin perustaa kaksi: toinen, jossa tavoitteena oli pääsy vuoden 2004 SM-kilpailuihin (myöhemmin tekstissä SM-ryhmä) ja toinen, jonka koirakot tavoittelivat edustusjoukkuepaikkaa (myöhemmin MM-ryhmä). Tämä ryhmä koostui vanhoista konkareista, jotka olivat jo päässeet "pinnalle". Ryhmät treenasivat parin-kolmen kuukauden jakson syksyllä sekä keväällä maaliskuusta alkaen kevätkesälle asti. Molemmat tiimit kävivät edelleen yhteisissä kisoissa sekä analysoivat ratoja. SM-ryhmä ei kuitenkaan kevätkaudella 2004 toiminut yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Toiminta liukui lähinnä muutamiin yhteisiin treeneihin johtuen jonkinlaisesta väsymyksestä ja motivaation puutteesta. MM-ryhmä sen sijaan porskutti innokkaasti eteenpäin uutuudenviehätyksen voimalla. MM-ryhmän ansiokkaina kouluttajina toimivat syksyllä Pertti Vilander ja kevätkaudella Maarit Heinonen.

Tieto valuu alaspäin - suunnitelmallista kouluttamista
Samaan aikaan vuoden 2003 syksyllä otettiin mukaan lopullisesti idea tiedon valumisesta alaspäin aina mölliharjoittelijoihin asti. Näin ollen jaoksen ulkopuoliset kouluttajat opastivat MM-ryhmää, MM-ryhmäläiset kouluttivat SM-ryhmäläisiä, SM-ryhmäläiset muita kilpailevia ja kilpailevat kolmoset ykkösiä ja möllejä. Lisäksi otettiin käyttöön apukouluttajasysteemi, missä pääkouluttajan apuna toimi lähinnä ykkösluokan koirien ohjaajia. Pääkouluttaja suunnitteli kaksi erillistä harjoitusrataa, joista toista koulutti apukouluttaja saamiensa ohjeiden mukaan.

Nuorten SM-ryhmä - panostamista junioreihin
Kevättalvella perustettiin nuorten SM-ryhmä, johon osallistui yli kymmenen innokasta junioriohjaajaa. Osa heistä ei ollut edes vielä aloittanut kilpailemista. Heidän tavoitteenaan oli menestyä kesäkuussa 2004 pidettävissä nuorten SM-kilpailuissa. Ryhmällä oli kaksi innostunutta, kokenutta vetäjää, jotka pitivät ryhmälle harjoituksia ja analysoivat ratoja videoilloissa tsemppaamista unohtamatta. Ryhmä pärjäsikin erittäin hyvin, sillä neljä heistä pääsi kilpailuissa finaaliin. Matkan varrella ryhmäläiset keräsivät myös paljon hyviä kisasijoituksia ja -voittoja.

SM-ryhmä - revanssi
SM-kilpailuihin 2004 jaos lähti hakemaan revanssia. Mukana oli bussilastillinen ohjaajia, koiria ja huoltojoukkoja. Kisat onnistuivat erinomaisesti. Jaos saavutti kaksi mitalia, Tuomen Pekan ja Meerin minien kullan sekä midijoukkueen pronssin. Joukkueessa kilpailivat Huotarin Pete, Karstusen Janne, Norrgårdin Annika sekä Pietiläisen Hanna. Kutsuinkin tätä ryhmää ennen kisaa oikeaksi Dream Teamiksi, sillä heidän välillään vallitsee pitkäaikaisen yhdessä harjoittelun tuoma erinomainen yhteishenki ja huumori sekä samantapainen ajattelutapa. Minijoukkue sijoittui neljänneksi joukkueella, jossa vain yksi ohjaajista oli aiemmin ollut mukana jaoksen edustusjoukkueessa. Lisäksi yksilömineissä saavutettiin neljäs sija ja mideissä neljäs, viides ja kahdeksas sija. Kolme sijoittunutta kahdeksan joukossa on kova saavutus. Lisäksi ylimääräisissä lauantain aamukisoissa jaoslaiset veivät sekä mineissä että mideissä kaksi parasta sijaa sekä muitakin sijoituksia kymmenen joukkoon. Syystäkin jaos oli äärimmäisen tyytyväinen viikonloppuun, etenkin, kun kaikilla oli erittäin mukavaa tavalliseen tapaan.

Uudet valmennusryhmät - uusi ote
Syyskausi 2004 on pyörähtänyt jo käyntiin täydellä teholla. Olemme jälleen perustaneet kaksi valmennusryhmää samalla, hyväksi todetulla periaatteella kuin ennenkin. Erona viime kauteen on perusteellisempi etukäteissuunnittelu ja suuremmat vaatimukset ryhmiin pääsemiseksi, jotta mukaan saatiin vain todella äärimmäisen motivoituneita ohjaajia. Ryhmien tarkoituksena on tarjota tavoitteellisille ohjaajille paremmat mahdollisuudet tavoitteiden saavuttamiseen. Pyrkimyksenä ryhmissä on menestyminen kotimaan arvokilpailuissa ja jopa kansainvälisellä tasolla. Tavoitteen saavuttamiseksi ryhmäläisille tarjotaan parasta mahdollista koulutusta ympäri Suomen, videoanalyysejä, ryhmätukea ja haluttaessa henkistä valmennusta. Ryhmä toimii syksyllä 2,5 kuukautta, jonka jälkeen on parin kuukauden talvitauko itsenäistä treeniä ja lepokautta varten.

Näissä ryhmissä myös osallistujat "joutuvat" paljon itse pohtimaan harjoitteluaan ja ottamaan vastuuta tekemisistään. Suunnitelmallisuuden avulla tuloksiin päästään nopeammin ja paremmin.
Jokaisen ryhmäläisen tulee kauden aluksi laatia heikkous-vahvuusanalyysi itsestään ja koirastaan. Lisäksi jokaisen on laadittava itselleen vapaaharjoitteluohjelma analyysin pohjalta. Syyskauden loputtua ryhmäläisen tulee arvioida omaansa ja ryhmän toimintaa ja siitä mahdollisesti saatuja hyötyjä.

Suunnitelmissa on myös järjestää talvella koulutuspäivä, johon MM-ryhmän jäsenten lisäksi kutsuttaisiin ohjaajia muista seuroista - tarkoituksena tietysti molemminpuolinen oppi ja uudet ideat.

Vastalahjaksi jaoksen valmennusryhmille lahjoittamasta ajasta ja panostuksesta kouluttavat ryhmäläiset tuplasti sen verran kuin muut jäsenet. Heidän saamansa huippuopetus halutaan saada tehokkaasti muiden seuralaisten käyttöön.

Koulutussysteemi - koulutustiimin työllistäjä
Muiden ryhmien kouluttaminen jatkuu kuten aiemminkin - tieto valuu alaspäin. Harjoitusteemat ovat edelleen käytössä, samoin apukouluttajat. Heidän rooliaan muutettiin niin, että he ovat nyt pääkouluttajan opissa. Heidän tehtävänsä on seurata pääkouluttajan opetusta ja kommentoida myös suorituksia. Tällä pyritään tietenkin heidän tietotaitonsa lisääntymiseen. Lisäksi jaos järjestää tänä syksynä oman koulutusohjaajakurssin, jonka kaikki 15 osallistujaa - vetäjän hämmästykseksi - ovat jaoksen jäseniä.

Siihen, että kaikki kouluttavat, liittyy paljon etukäteistyötä. Ryhmien kokoonpanot tulee suunnitella ja niille kouluttajat viikoittain. Lisäksi pitää haalia ulkopuolisia vierailijoita, korvata sairastuneita kouluttajia toisilla, pitää kirjaa harjoituksiin osallistuneista yms. Myös koulutettaville asiassa on sekä huonoja että hyviä puolia. Huonoihin kuuluu kouluttajien suuri vaihtuvuus ja koulutusmetodien eroavuus siitä huolimatta, että ohjaustavat väkisinkin yhtenäistyvät. Oppilaiden voi olla vaikea erottaa näistä metodeista se itselle sopivin. Toisaalta se on myös hyvä puoli: kouluttajien vaihtuvuus edesauttaa tiedon kulkemista ja saattaa kirkastaa oppilaalle hänelle sopivia metodeita. Hyvä puoli on myös se, ettei kouluttamisvastuu ja -rasitus kohdistu vain tiettyihin ihmisiin.

Yhdistyksen koulutuksen painopiste on edelleen "perusryhmissä". Näihin ryhmiin on yhdistetty sekä kokeneita että kokemattomampia koirakoita, jolloin tieto leviää myös omassa ryhmässä. Näissäkin ryhmissä on kilpailulliset tavoitteet, jolloin koirakoita myös aktiivisesti kannustetaan kilpailemaan. Kilpailupakkoa tietenkään ei ole.

Erittäin tärkeä osa-alue nykyään on vapaatreeni, johon on varattu paljon aikaa. Ohjaajia pyritään kannustamaan omaan perusharjoitteluun ja estevarmuuden lisäämiseen.

Kotisivut - avoimuuden moderni väline
Jaoksen motto on aina ollut avoimuus ja keskustelevuus. Ennen asiat juteltiin selviksi vaikka treenien jälkeen, mutta nyt tilanne on muuttunut enemmän "normaalin yhdistyksen" suuntaan hallituksineen ja vuosikokouksineen. Tiedon leviämisen tärkein väline on oma hieno kotisivu internetissä, jonka jäsensivuilla puidaan lähes tulkoon kaikki asiat ja vaihdetaan mielipiteitä. Siellä tiedotetaan luonnollisesti myös koulutuksista ja koulutustapahtumista.

Tulevaisuus
Tällä hetkellä jaos ei pysty ottamaan vastaan enempää treenaajia, lähinnä tilanpuutteen vuoksi. Koska omia harjoitustiloja ei ole, joudumme joka kevät ja syksy etsimään harjoitustilat, mikä on kovin työlästä. Omat esteet on toki jo hankittu.

Jaos yritetään edelleen säilyttää tavoitteellisena ja kilpailupainotteisena agilityseurana. Päämääränä on edelleen kuulua Suomen parhaimpien seurojen joukkoon monella mittarilla mitattuna, kuitenkin säilyttäen lajin hauskuus. Luulen, että ainakin erästä perinnettä tullaan jatkamaan. Se on treeneissä syöminen. Lähes aina joku on menestynyt jollain lailla ja aina on tarjottava kakkua, koko porukalle…

Jaoksen luonteeseen on aina kuulunut toimeliaisuus ja innovatiivisuus. Jaos on perustoimintojen pyörittämisen - kuten koulutuksen - lisäksi osallistunut sekä omiin että sponsorin järjestämiin lukemattomiin talkoisiin ja tapahtumiin. Monessa seurassa lienee sama tilanne: talkoissa ahkeroivat aina samat henkilöt. Jaoksessa tilanne on aika paljon erilainen, sillä osallistumisvelvollisuus tapahtumiin on kaikilla jaoksen jäsenillä.

Seurassa vallitsee edelleen todella hyvä yhteishenki ja kannustavuus. Ne lienevätkin suurin voimavara, sillä ne auttavat aktiiveja jaksamaan työtä kaikkien hyväksi. Tällainen toimintamalli nimittäin todella vaatii paljon työtä monelta, monelta ihmiseltä.

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia seuran ulkopuolisia ihmisiä, jotka ovat auttaneet meitä tavoitteissamme. Ilman teidän apuanne ei kuvatunlainen toimintamme olisi mahdollinen.

Toivottavasti tämä avoin "tilitys" antaa uusia ideoita muillekin yhdistyksille. Olisi mukavaa kuulla muidenkin seurojen koulutustavoista ja -systeemeistä.

Oili Kantola

Takaisin artikkeleihin