BortK Agility

NUORI KOIRA
Nuorelta koiralta ei voida vaatia herpaantumatonta yhteistyötä. Sen kanssa voi esteitä harjoitella vain sen aikaa, kun se malttaa keskittyä. Tämä aika saattaa olla vaikka vain kaksi minuuttia. Nuorella koiralla on turha harjoitella liikaa, sillä se ei kuitenkaan opi mitään tai oppii vääriä asioita. Taas pitää miettiä, onko toiminnasta mitään hyötyä. Onko hyödyllistä treenata esteitä koiralla, joka ei jaksa lapsellisuuttaan keskittyä? Oppiiko se mitään? Monet ovat varmasti samaa mieltä: liiasta kouluttamisesta ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Agilitykentästä voi tulla koiralle vastenmielinen paikka. Tähän keskittymiskykyyn vaikuttaa iän lisäksi myös koiran rotu: joillakin voivat vietit olla niin suuret, ettei esteiden tai ohjaajan herättämä mielenkiinto harjoittelun alussa riitä voittamaan maahan pudonneiden herkkupalojen houkutusta.

Mielestämme parasta on pennun kanssa juoksennella ympäri agilitykenttää suorittamatta mitään esteitä ja vain pitää hauskaa. Koiran kanssa voi leikkiä takaa-ajoleikkejä tai kuljettaa sitä nami kädessä esteiden välissä. Näin koiralle luodaan mielikuva hauskasta paikasta, mihin on aina mukava tulla. Se yhdistää paikan aina hauskanpitoon ja ohjaajan kanssa toimimiseen. Pikkuhiljaa voidaan nuorelle koiralle alkaa opettaa esteitä, silloinkin aina iloisesti ja leikkien. Näin ne oppivat luottamaan ohjaajaan vielä enemmän ja sitä kautta myös esteisiin. Kaikenrotuisten koirien tulee aina mielellään juosta ohjaajan luokse sitä kutsuttaessa. Sille voi opettaa tietyn sanan, mikä tarkoittaa luoksetuloa. Lisäksi voidaan namia pitelevää kättä ojentaa kutsuvasti koiraa kohti. Tätä voi sitten myöhemmin hyödyntää radalla. Monet paimenkoiran ohjaajat kertovat, ettei koira halua luontaisesti tulla luokse ja aina väistää ohjaajaa. Mielestämme luoksetulo on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää ja opetettavissa koiralle kuin koiralle. Euroopassa ohjaajat opettivat koiriaan tulemaan luokseen kääntymällä siihen päin ja vaikkapa taputtamalla rintaansa. Eli kun ohjaaja pysähtyi ja kääntyi koiraa kohti, se tiesi mennä ohjaajan luo, jolloin se palkittiin. Luoksetulosta kerromme lisää seuraavassa liikkumisartikkelissa.

Koulutusasia toimii varmasti eri lailla eri rotuisilla koirilla. Toiset rodut kypsyvät nopeammin kuin toiset. Yhteen aikaan suositeltiin, että pennulle pitäisi opettaa kaikki esteet jo hyvin pieninä, koska silloin ne ovat oppimiskyvyltään parhaassa iässä. Kuulimme kerran eräästä Euroopassa tehdystä vertailusta. Muistaakseni kyseessä oli bordercollie-rotuinen koira. Toista alettiin kouluttaa jo pentuiässä esteille, toinen sai kasvaa vuotiaaksi, ennen kuin sen kanssa alettiin harjoitella. Viisivuotiaana koira, jota oli alettu harjoittaa myöhemmin, oli jo parempi kuin aikaisemmin opetettu. Tässä tietysti voi olla koirakohtaisia erojakin. Kuitenkin tulee muistaa, että koira vaatii kovasti rutiinia, keskittymiskykyä, fyysistä kuntoa ja kypsyneisyyttä kyetäkseen huippusuorituksiin. Siksi uskomme, että koira on parhaimmillaan vasta viisivuotiaasta ylöspäin. Mutta kuten sanottu, rotukohtaisia eroja on olemassa. Jos tällaista kypsymätöntä, lapsellista ja ehkä hermojen kestävyydeltään keskentekoista koiraa liikaa harjoitetaan, saattaa menestymiseen tulla ennemmin tai myöhemmin takapakkia pitkäksi aikaa. Koiralta on vaadittu liikaa sen kapasiteettiin nähden. Siksi mielestämme koiran koulutus tulee aloittaa vasta sen ollessa tarpeeksi kypsä siihen. Tämä jokaisen ohjaajan tulee itse oppia koirastaan.

Tässä artikkelissa käymme läpi kaikki agilitykentän esteet ja pohdimme, miten koira kannattaisi niille opettaa. Monilla esteillä mahdollisuuksia on monia, jolloin ohjaajan pitää itse valita se hänelle ja koiralle sopivin tapa. Pyrimme esittelemään useimmat tavat. Seuraavassa artikkelissa keskitymme ohjaajan liikkumiseen ja oikea-aikaiseen sijoittumiseen radalla. Kun koira osaa yksittäiset esteet ja ohjaaja oikea-aikaisen liikkumisen, onkin koirakko jo pitkällä.

Esteiden opettamisessa on yksi tärkeä sääntö, mihin tulisi ainakin pyrkiä: koira pitää opettaa alusta lähtien oikein. Ja tästä herääkin sitten seuraava kysymys: miten sen voi tietää? Sitä ei voi itse tietääkään, jos kouluttaa ensimmäistä koiraansa eikä ole koskaan lajiin tutustunut. Silloin turvaudutaan koulutusohjaajaan, joka pystyy neuvomaan oikeat suoritustavat tai useita eri suoritustapoja. Tässä taas korostuu koulutusohjaajan asema. Hänen pitäisi pystyä neuvomaan oppilaalle oikeat suoritustavat, eikä se ole aina helppoa ohjaajien fyysisen ja henkisen erilaisuuden ja koirien rotukirjon takia. Hyvä keino on käydä paljon eri kouluttajien kursseilla ja imeä tietoa joka puolelta. Uskomme, että jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu ja joku sen suomenmaassa tietää.

Koira, joka aina suorittaa esteen oikein jo nuoresta alkaen, ei tee virheitä niin paljon vanhempanakaan. Tämä korostuu kontakteilla: jos koira aina opetetaan ottamaan kontakti, sille ei tule niin helposti mieleenkään hypätä sen yli. Tämä on tärkeätä: koira ei saisi koskaan tehdä virhettä. Tällä tarkoitamme sitä, ettei ohjaaja anna koiran tehdä virhettä eli ohjaaja toimii aina oikein. Jokainen ymmärtää, ettei koiraa saa moittia sen tekemästä virheestä, sillä eihän se voi vielä kokemattomana tietää, ettei niin saa tehdä. Ohjaaja voi moittia itseään, muttei sitäkään koiran aikana, jottei se luule moitteen kohdistuvan siihen. Tätä muuten näkee usein harjoituskentällä: ohjaaja sadattelee omia virheitään ja unohtaa koiran, joka tuijottaa häntä alhaalla ohjaajaa masentuneen näköisenä. Parempi on antaa koiralle lelu ja mennä sen jälkeen hakkaamaan päätään seinään…

Perussääntönä koiran kouluttamisessa tulee pitää sitä, että edetään hitaasti ja harkitsevasti, virheitä välttäen. Toki koiran rutiineja voidaan myöhemminkin muuttaa ja opettaa se uusille tavoille, mutta urakka on silloin aina suurempi. Jos koira "taantuu" eli ei enää osaakaan jotain ennen niin varmaa estettä, on palattava takaisin ja aloitettava melkeinpä alusta. Oikotietä onneen ei ole.