KOIRAN ESTEKOULUTUS
HYPPY
Tämä este on yksi tärkeimmistä, vaikka voisi luulla päinvastaista. Kiertäessämme siellä sun täällä olemme huomanneet, että koira ei todellisuudessa tajua hypystä paljoakaan tai koiralla ei ole syytä eli motivaatiota mennä hyppyesteen yli. Hypätessään monet koirat ovat ohjaajan kädessä kiinni ja täysin riippuvaisia ohjaajan liikkeestä. Olemme tehneet paljon harjoituksia, joissa koira pyydetään hyppäämään vaikkapa neljä peräkkäistä estettä ohjaajan ollessa lähes paikallaan. Harva koira osaa tämän, hyppäämisen ja eteen pyrkimisen käskystä. Nykyään monet kysyvät, onko tällainen edes tarpeellista, koska on muotia juosta etupäässä koiran edellä tai sivulla. Pitää kuitenkin muistaa, että tällainen koira, mitä opetetaan kulkemaan ohjaajan perässä tai sivulla, kulkee todella ohjaajan vauhtia. Jos ohjaaja ei ole kovin nopea, ei ole suorituskaan. Lisäksi edelleen joudutaan tekemään takaaleikkauksia, vaikka ohjaaja olisi kuinka nopea. Lisäksi on edullista ohjaajan sijoittumisen kannalta, jos koira osaa hypätä edessä olevan esteen, vaikka ohjaaja olisi jo menossa ihan eri suuntaan pyrkiessään optimaaliseen seuraavaan sijoituspaikkaan radalla. Tästä puhumme lisää seuraavassa artikkelissa.

Miten hyppy sitten tulisi opettaa koiralle? Tavoitehan on se, että koira pyrkii yli esteen käskystä. Se ei odota ohjaajan käden ilmaantumista sitä auttamaan sen vierelle tai eteen. Parhaiten koiraa opetetaan suorittamaan hyppy itsenäisesti heittämällä pallo tai muu sen mieleinen esine yli esteen ja sanomalla käskysana koiran hypätessä perään. Ohjaaja jää esteen taakse. Ensin pallo voidaan heittää koiran puoleisesta kädestä, jolloin koira oppii, että käden liike tarkoittaa eteenpäinmenoa ja esteen yli hyppäämistä. Motivaatio hyppyyn syntyy pallosta ja sen perään lähtemisestä. Koiran lähtiessä mielellään ja "täysillä" esteen yli, heitetään pallo "ei-lähettävästä" kädestä. Koiran ei pidä tietää, mistä pallo tulee. Koiran puoleinen käsi "heittää" koiran yli esteen ja toisessa kädessä oleva pallo lentää koiran yli sen korvien välistä sen ylittäessä estettä. Näin koira oppii lähtemään esteen yli vaikkei pallo lennäkään sen edellä. Koira saa edelleen palkan esteen jälkeen. Tässä voidaan käyttää myös avustajaa, jolloin ohjaajan ei tarvitse keskittyä pallon heittoon. Kun ohjaaja lähettää koiran esteen yli, avustaja heittää pallon sen eteen. Koiran ei tarvitse tietää, mistä pallo tulee. Koirasta näkee, milloin se on motivoitunut menemään esineen perässä hypyn taakse; se säntää yli ja katselee eteenpäin päätään käännellen odottaen pallon ilmestymistä. Tämä ei tarkoita sitä, että koira jatkossakin vain ryntäilisi pallon perään holtittomasti. Tämä vain luo koiralle motivaatiota hyppyyn ja lopulta opettaa sille hypyn idean.

Ohjaajan käsiliike on tärkeä. Se on todella kunnon heittoliike, joka lähtee takaa eteen, eikä mikään vaatimaton hutaisu. Käsiliike voi jopa jäädä hieman päälle koiran jo hypättyä esteen. Käsi ei saa mennä edestakaisin, koska se on hyvin epäselvää koiralle. Lisäksi pitää huomioida, ettei käsi nouse liian ylös osoittamaan taivaisiin. Sehän ei kerro koiralle mitään. Mitä pienempi koira, sen alempana käden tulee olla, jotta koira edes näkisi sen.

Lähes yhtä tärkeää kuin koiran motivoiminen hyppyyn, on sen motivoiminen kääntymään nopeasti hypyn jälkeen. Radalla nopein aika ratkaisee. Jos koira on opetettu kääntymään nopeasti esteiden siivekkeitä hipoen, se voittaa aina ajassa verrattuna pitkän kaarroksen tekevään koiraan. Koira saadaan kääntymään nopeammin sekä kutsusanalla että ohjaajan oikealla liikkumisella. Tästä puhumme lisää liikkumista käsittelevässä tulevassa jutussamme.

Koiran opittua yhden esteen siirrytään kahteen esteeseen. Koiraa käskytetään ajoissa (kun etutassut ovat osumassa maahan suoritettavalta esteeltä) hyppäämään myös toinen este. Eteen-sanaa voi myös käyttää, jos ehtii ja koiralle on se opetettu. Se kertoo koiralle, että etenemissuunta on suoraan eteenpäin. Voi käskyttää esimerkiksi "eteen-hyppy" jne. Kahdella esteellä voi ohjaaja itsekin heittää palloa ensin samasta, koiraa käskyttävästä kädestä ja sitten piilossa olevasta kädestä. Erittäin suositeltavaa on käyttää avustajaa. Tässä ohjaaja jää edelleen hyppyjen taakse. Esteiden määrää voidaan vähitellen lisätä ja antaa koiralle aina palkinto. Näin koira saa itsevarmuutta ja uskaltaa irrota ohjaajastaan.

Tämä ei ollenkaan tarkoita sitä, että koira ei enää kulje "kädessä". Se opetetaan tekemään sekin. Pitää vain muistaa, että koiran tulee osata molemmat: käskystä irrota esteelle ilman ohjaajan esteelle asti vientiä ja käskystä pysyä lähellä. Äsken selittämäämme harjoitusta tulee harjoitella myös niin, että koiraa hypytetään ensin esimerkiksi kolmen-neljän esteen sarjalla eteenpäin ohjaajan takaa tulevasta käskystä. Seuraavaksi koira kutsutaan pois esteiltä, ensin yhden hypyn jälkeen, sitten kahden jne. Koira palkitaan sen tullessa ohjaajan luokse joko antamalla sille kädestä namia tai vierittämällä pallo ohjaajan jalkojen vierestä taaksepäin. Tämän harjoituksen avulla koiraa opetetaan kuuntelemaan ohjaajan ohjeita. Tähän eteenmenoharjoitukseen voi ympätä myös putkiharjoituksen.

Takaisin