Tämä
este on yksi tärkeimmistä, vaikka voisi luulla päinvastaista. Kiertäessämme
siellä sun täällä olemme huomanneet, että koira ei todellisuudessa
tajua hypystä paljoakaan tai koiralla ei ole syytä eli motivaatiota
mennä hyppyesteen yli. Hypätessään monet koirat ovat ohjaajan kädessä
kiinni ja täysin riippuvaisia ohjaajan liikkeestä. Olemme tehneet
paljon harjoituksia, joissa koira pyydetään hyppäämään vaikkapa neljä
peräkkäistä estettä ohjaajan ollessa lähes paikallaan. Harva koira
osaa tämän, hyppäämisen ja eteen pyrkimisen käskystä. Nykyään monet
kysyvät, onko tällainen edes tarpeellista, koska on muotia juosta
etupäässä koiran edellä tai sivulla. Pitää kuitenkin muistaa, että
tällainen koira, mitä opetetaan kulkemaan ohjaajan perässä tai sivulla,
kulkee todella ohjaajan vauhtia. Jos ohjaaja ei ole kovin nopea, ei
ole suorituskaan. Lisäksi edelleen joudutaan tekemään takaaleikkauksia,
vaikka ohjaaja olisi kuinka nopea. Lisäksi on edullista ohjaajan sijoittumisen
kannalta, jos koira osaa hypätä edessä olevan esteen, vaikka ohjaaja
olisi jo menossa ihan eri suuntaan pyrkiessään optimaaliseen seuraavaan
sijoituspaikkaan radalla. Tästä puhumme lisää seuraavassa artikkelissa.
Miten hyppy sitten tulisi opettaa koiralle? Tavoitehan on se, että
koira pyrkii yli esteen käskystä. Se ei odota ohjaajan käden ilmaantumista
sitä auttamaan sen vierelle tai eteen. Parhaiten koiraa opetetaan
suorittamaan hyppy itsenäisesti heittämällä pallo tai muu sen mieleinen
esine yli esteen ja sanomalla käskysana koiran hypätessä perään. Ohjaaja
jää esteen taakse. Ensin pallo voidaan heittää koiran puoleisesta
kädestä, jolloin koira oppii, että käden liike tarkoittaa eteenpäinmenoa
ja esteen yli hyppäämistä. Motivaatio hyppyyn syntyy pallosta ja sen
perään lähtemisestä. Koiran lähtiessä mielellään ja "täysillä" esteen
yli, heitetään pallo "ei-lähettävästä" kädestä. Koiran ei pidä tietää,
mistä pallo tulee. Koiran puoleinen käsi "heittää" koiran yli esteen
ja toisessa kädessä oleva pallo lentää koiran yli sen korvien välistä
sen ylittäessä estettä. Näin koira oppii lähtemään esteen yli vaikkei
pallo lennäkään sen edellä. Koira saa edelleen palkan esteen jälkeen.
Tässä voidaan käyttää myös avustajaa, jolloin ohjaajan ei tarvitse
keskittyä pallon heittoon. Kun ohjaaja lähettää koiran esteen yli,
avustaja heittää pallon sen eteen. Koiran ei tarvitse tietää, mistä
pallo tulee. Koirasta näkee, milloin se on motivoitunut menemään esineen
perässä hypyn taakse; se säntää yli ja katselee eteenpäin päätään
käännellen odottaen pallon ilmestymistä. Tämä ei tarkoita sitä, että
koira jatkossakin vain ryntäilisi pallon perään holtittomasti. Tämä
vain luo koiralle motivaatiota hyppyyn ja lopulta opettaa sille hypyn
idean.
Ohjaajan käsiliike on tärkeä. Se on todella kunnon heittoliike, joka
lähtee takaa eteen, eikä mikään vaatimaton hutaisu. Käsiliike voi
jopa jäädä hieman päälle koiran jo hypättyä esteen. Käsi ei saa mennä
edestakaisin, koska se on hyvin epäselvää koiralle. Lisäksi pitää
huomioida, ettei käsi nouse liian ylös osoittamaan taivaisiin. Sehän
ei kerro koiralle mitään. Mitä pienempi koira, sen alempana käden
tulee olla, jotta koira edes näkisi sen.
Lähes yhtä tärkeää kuin koiran motivoiminen hyppyyn, on sen motivoiminen
kääntymään nopeasti hypyn jälkeen. Radalla nopein aika ratkaisee.
Jos koira on opetettu kääntymään nopeasti esteiden siivekkeitä hipoen,
se voittaa aina ajassa verrattuna pitkän kaarroksen tekevään koiraan.
Koira saadaan kääntymään nopeammin sekä kutsusanalla että ohjaajan
oikealla liikkumisella. Tästä puhumme lisää liikkumista käsittelevässä
tulevassa jutussamme.
Koiran opittua yhden esteen siirrytään kahteen esteeseen. Koiraa käskytetään
ajoissa (kun etutassut ovat osumassa maahan suoritettavalta esteeltä)
hyppäämään myös toinen este. Eteen-sanaa voi myös käyttää, jos ehtii
ja koiralle on se opetettu. Se kertoo koiralle, että etenemissuunta
on suoraan eteenpäin. Voi käskyttää esimerkiksi "eteen-hyppy" jne.
Kahdella esteellä voi ohjaaja itsekin heittää palloa ensin samasta,
koiraa käskyttävästä kädestä ja sitten piilossa olevasta kädestä.
Erittäin suositeltavaa on käyttää avustajaa. Tässä ohjaaja jää edelleen
hyppyjen taakse. Esteiden määrää voidaan vähitellen lisätä ja antaa
koiralle aina palkinto. Näin koira saa itsevarmuutta ja uskaltaa irrota
ohjaajastaan.
Tämä ei ollenkaan tarkoita sitä, että koira ei enää kulje "kädessä".
Se opetetaan tekemään sekin. Pitää vain muistaa, että koiran tulee
osata molemmat: käskystä irrota esteelle ilman ohjaajan esteelle asti
vientiä ja käskystä pysyä lähellä. Äsken selittämäämme harjoitusta
tulee harjoitella myös niin, että koiraa hypytetään ensin esimerkiksi
kolmen-neljän esteen sarjalla eteenpäin ohjaajan takaa tulevasta käskystä.
Seuraavaksi koira kutsutaan pois esteiltä, ensin yhden hypyn jälkeen,
sitten kahden jne. Koira palkitaan sen tullessa ohjaajan luokse joko
antamalla sille kädestä namia tai vierittämällä pallo ohjaajan jalkojen
vierestä taaksepäin. Tämän harjoituksen avulla koiraa opetetaan kuuntelemaan
ohjaajan ohjeita. Tähän eteenmenoharjoitukseen voi ympätä myös putkiharjoituksen.
|