KOIRAN ESTEKOULUTUS
PUJOTTELU
Pujottelukeppien suoritus perustuu rytmiin. Siinähän koira aloittaa pujottelun niin, että ensimmäinen keppi jää koiran vasemmalle puolelle ja kahdestoista keppi koiran oikealle puolelle. Koira etenee keppejä tasaisessa rytmissä. Koska koiran pitää hiffata rytmi, ei väärin mennyttä pujottelua saa koskaan korjata kesken rivistön, vaan pitää aloittaa alusta. Pitää taas miettiä, mistä on hyötyä ja mistä ei. Oppiiko koira mitään, jos sitä pakitetaan ja korjataan kesken keppisuorituksen sen mentyä väärästä välistä? Emme usko siihen. Tällöinhän koira on jo hukannut rytmin. Saadakseen sen takaisin on vain aloitettava alusta.

Olemme nähneet liian monia koiria, joilta on saatu motivaatio katoamaan kepeillä ainaisella törkkimisellä ja korjailuilla. Koira on luullut menneensä aivan oikeasta välistä, koska se ei vielä osaa suoritusta kunnolla. Se turhautuu koko esteeseen, koska se ei ymmärrä välttämättä edes tehneensä virhettä, kadottaa intonsa eikä löydä rytmiä. Mielestämme koiraa ei koskaan saa torua tälläkään esteellä, jos se tekee virheen. Menetettyä keppimotivaatiota on vaikea saada takaisin. Kannattaa ottaa este vain uudelleen alusta vaikka helpotettuna kuudella kepillä, jotta pääsee kehumaan ja palkkaamaan.

Miten kepit kannattaisi opettaa? Ehdottomasti tehokkain tapa on opettaa kepit kujalla. Siinä koiran suoritusta tukevat ulkopuolelta kaaret, jotka ohjaavat koiraa pujottelussa ja saavat sen etenemään itsenäisesti ilman ohjaajan kättä. Näitä ei kuitenkaan ole vielä joka seuralla, joten keskitymme tässä perinteisiin keppeihin. Kujakepit on kylläkin helppo tehdä virittämällä kaaret tavallisiinkin keppeihin… tästä aiheesta emme valitettavasti osaa kovin paljoa kertoa, koska emme ole kovin paljoa kujakeppeihin tutustuneet. Toivottavasti joku haluaa valaista tässä asiassa kaikkia vaikka lehteen kirjoittamalla!

Olemme edelleen peruuttamisen kannalla, siis ohjaajan eikä koiran! Pujottelun harjoittelu kannattaa aloittaa vain esimerkiksi neljällä kepillä, jolloin päästään palkkaamaan nopeammin. Ohjaaja on vaikkapa keppien oikealla puolella. Hän ohjaa koiran sisään ensimmäisestä keppivälistä vasemmalla kädellä, kääntyy samanaikaisesti takaperin selkä menosuuntaan ja ottaa koiran "kiinni" makupalalla ensin sisäänmenoväliä seuraavasta välistä, sitten joka toisesta välistä heilauttamalla kättä sivusuunnassa. Kädessä on hyvä olla lihapullaa koiran houkuttelemiseksi. Alussa on tosiaan hyvä palkata sisäänmenoa vastaanottavalla kädellä ja jatkaa saman tien, jolloin koira oppii mistä mennään sisään. Muutenkin kannattaa alkuun palkata joka välissä. Mitään käskysanoja ei tarvitse hokea, ne vain haittaavat keskittymistä. Koiraa toki pitää kovasti koko ajan kehua. Pujottelemisen tulee olla hauskaa koiran mielestä. Sitä ei kannata kovin paljoa harjoitella kerrallaan, koska se vaatii paljon keskittymiskykyä.

Pikkuhiljaa lukuisten harjoitusten jälkeen ohjaaja voi kääntyä kulkemaan nenä menosuuntaan. Käsi auttaa koiraa edelleen rytmittämisessä. Mitään "sinne tänne" -käskysanoja ei tarvita, ne vain pilaavat koiran rytmin, joka sen tulee itse löytää. Vähitellen käsiapukin lähtee pois ja koira osaa kepit ohjaajan vain kävellessä vieressä. Ohjaaja ei saa tunkea liian lähelle keppejä, jotta koira mahtuu etenemään. Mitään työntöliikkeitä jaloilla rytmin saamiseksi emme missään tapauksessa suosittele. Koiralle ei kannata hokea mitään säännöllistä rytmiä, ei äänellä eikä jaloilla. Sen sijaan jotkut ohjaajat päristävät, jotkut vain kehuvat tai yllyttävät muuten vauhtiin. Paras palkka koiralle kepeillä lienee nami kädestä. Siinä on se riski, että koira on liikaa kädessä kiinni, eikä kykene keskittymään rytmiin. Siksi namia aletaan aika pian tarjota vasta viimeisen kepin jälkeen. Tyhjä käsi opastaa koiraa edelleen kepeille. Pallollakin voidaan palkata keppien lopussa, mutta se saattaa innostaa koiraa niin, että se alkaa jättää viimeiset kepit pujottelematta. Jokainen löytänee omalle koiralleen sen sopivimman tavan. Käden korkeutta ja sivuliikkeen suuruutta on syytä tarkkailla. Jos koira katsoo kättä eikä keppejä, voi syynä olla käden sijainti ja sen liian suuri liike. Koira on epävarma käden viestistä.

Koira pitää opettaa pujottelemaan myös niin, että ohjaaja kulkee keppien toisella puolella. Opettamisen ajankohta on makuasia. Jotkut ovat ehdottomasti sitä mieltä, että kepit pitää saman tien opettaa molemmin puolin. Monelle ohjaajalle "väärältä puolelta" opettaminen on hurjan vaikeaa. Sitä kannattaakin opetella ensin ilman koiraa, koska silloinkin täytynee koiraa avittaa peruuttamalla. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että koiralle kannattaa ensin opettaa keppirytmi toiselta puolelta kunnolla, jolloin sen on helpompi sietää ohjaajaa myös toisella puolella. Tämä ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteistä. Jos koira oppii kepit ensin pelkästään toiselta puolen, sen mielestä ohjaajan kuuluu kulkea vain tietyllä puolella. Jos ohjaaja vaihtaa toiselle puolelle, on se koiran mielestä aluksi ihan eri liike. Tätä voi helpottaa sillä, että koira opetetaan hakemaan keppien alkamiskohta itsenäisesti ilman ohjaajan apua ohjaajan jättäytyessä sen taakse ja vain yllyttäessä koiraa takaapäin jatkamaan pujottelua. Tällöin koiralle ei ole niin suurta väliä, tuleeko ohjaaja perässä oikealla vai vasemmalla puolella. Tätä voi harjoitella vaikka kuudella kepillä. Varma pujottelu ohjaajan ollessa kummalla tahansa puolella vaatii lyhyttä mutta usein toistuvaa harjoittelua.

Koira lähetetään kepeille ensin suorassa linjassa puolen metrin päästä. Kun se onnistuu, voidaan matkaa vähitellen pidentää. Koira ei saa tuijotella kättä, vaan se on saatava tajuamaan lähestymisen idea kärsivällisellä harjoittelulla. Tämä voi viedä paljonkin aikaa. Jos koira menee sisään kepeille väärästä välistä, se pitää vain kutsua pois sen kummemmin torumatta ja kokeilla helpommin uudestaan. On tärkeätä, että koiralle sanotaan käskysana sen mennessä sisään oikeasta välistä. Näin se oppii yhdistämään oikean välin käskysanaan. Käskyn kuullessaan koira siis hakee oikeaa väliä, koska oikea väli tarkoittaa käskysanaa. Koiran opittua asian suoralta linjalta, voidaan linjoja alkaa vaikeuttaa suljetun kulman ja avokulman puolelle aivan vähitellen. Kun koira tietää, mistä välistä pujottelu pitää aloittaa ja on keksinyt rytmin idean, kepeistä tulee varma este. Tavoitteena on saada koira lähtemään kepeille vaikka toisesta päästä kenttää ja hakevan oikean aloitusvälin vaikka mistä kulmasta. Tähän päästään pitkän ja kärsivällisen harjoittelun tuloksena.

Tärkeää on myös opettaa koira jäämään kepeille yksin pujottelemaan. Siitä on suunnattomasti hyötyä kilpailuissa ohjaajan voidessa jättää koiran suorittamaan pujottelua ja itse hakeutumaan jo edullisempaan asemaan seuraavaan esteeseen nähden. Jättämistäkin tulee harjoitella varovasti alkuun. Koiran opittua jo varmaksi voidaan sen edessä valssata jo valmiiksi eli vaihtaa puolta koiran edelleen pujotellessa.

Kilpailuissa menestymistä helpottaa huomattavasti koiran keppivarmuus. Se hakee kepit mistä vain ja pysyy kepeillä loppuun asti. Lisäksi kepeillä saadaan aikaan huomattavia eroja ajoissa. Koira saattaa edetä hitaasti tai se saattaa hyppiä liikaa ylöspäin, jolloin se menettää kallisarvoisia sekunteja. Motivoimalla koiraa sen vierestä tai edellä se lisää vauhtia ja vetämällä koiranpuoleista kättä hieman sen edellä koira etenee paremmin eteen eikä ylöspäin. Kädellä rytmittäminenkin saattaa nopeuttaa koiraa.
 

Takaisin