BortK Agility

Tanska kutsui viittätoista onnellista valittua joulukuun puolivälin jälkeen kilpailemaan pohjoisten maiden paremmuudesta. Onnellisuus taisi monella olla jo kaukana, sillä kausi alkoi olla kerta kaikkiaan jo ohitse ja joulukin lähestyi uhkaavaa vauhtia. Luulen kuitenkin, että matkalaiset karistivat kulahtaneen olon yltään jo laivamatkalla Ruotsiin. Matkanjohtaja Pete ainakin kehui joukkuelaiset maasta taivaaseen. Ihan alkoi jo harmittaa, kun en lähtenyt bussimatkalle mukaan vaan päätin lentää Kööpenhaminaan ajan voittamiseksi.

Bordereita oli mukana matkassa melkoisesti. MM-kävijät Jaana ja Jade sekä Pekka ja Meeri lähtivät tietysti nöyryyttämään muita pohjoismaita vahvistuksenaan SM-kisojen viidennet Saaren Tuija ja Lulu sekä Karstusen Janne ja Jello. Bordereita nähtiin muutenkin, sillä Ruotsin joukkueessa oli mukana myös pari kovaa menijää.

Kilpailupaikkana oli pieni kodikas sisäurheiluhalli keskellä maaseutua lähellä Kööpenhaminaa. Tilaa oli juuri ja juuri kilpailijoille toisella pitkällä sivulla ja katsojille toisella. Mutta tunnelma oli mukava ja kilpailijoita kohdeltiin hienosti. Kaikille joukkueille oli omat rauhalliset pukuhuoneet ja sämpylää ja kahvia riitti. Tulospalvelu toimi myöskin moitteetta. Toiseen päätyyn heijastettiin suht' reaaliaikaista tietoa suoraan päätteeltä. Finaaliradoilla, jotka juostiin käänteisessä järjestyksessä, tulostaulu näytti ajan, mikä koirakon olisi tehtävä alittaakseen johdossa oleva koirakko. Toimitsijat olivat erittäin ystävällisiä ja auttavaisia. Ympärillä oli laajat pallokentät, joilla kelpasi juoksuttaa koiria, tosin viimassa ja vilussa, sillä säätila oli aika raikas! Kaikki siis toimi erinomaisesti, eikä mitään valittamista kisojen järjestelyistä ollut.

Jännittäviä hetkiä koettiin jo etukäteen. Perjantai-iltana Suomen delegaatti Turusen Tapani ilmoitti joukkueenjohtajalle saaneensa virallisen vahvistuksen sille, ettei mitään "pitovoiteita" saa käyttää Tanskassa matolla. Syynä lienee se, että ko aineet vaikuttavat koiran suorituskykyyn. Ilmoitus herätti tietysti tiukkaa keskustelua joukkueen kesken, sillä useimmat matot ovat niin liukkaita, että koira voi loukkaantua. Tuntui oudolta, että tällainen ilmoitus tulee järjestäjiltä päivää ennen kisoja.

Helpotus oli suunnaton, kun hallilla selvisi, että matto oli suorastaan erinomainen! Sen pinta oli epätasainen, siinä oli kohokuvioita ja se näytti jotenkin harvalta, kuin kudotulta. Järjestäjä oli kuulemma tutkinut useita mattolaatuja ja testannut niiden pitävyyttä tositilanteessa. Hienoa! Matto ei edes ollut kallis, verrattuna joihinkin hintoihin, mitä olen Suomessa ostetuista matoista kuullut. Lähes kaikkien koirien tassut pitivät kuin parhaalla hiekkakentällä. Näin ollen mukaan varatut sprayt saivat levätä rauhassa.

VERRYTTELY
Lauantaina kilpailtiin verryttelyksi hyppyradalla ja kv-radalla. Suomalaiset saivat erinomaisia tuloksia, kuten näissä kisoissa aina ensimmäisenä päivänä. Tuomareina toimivat tanskalaiset Tina M. Jørgensen ja Allan Hansen. Tanskassa kolmosluokka on jaettu kahtia: normaaliin kolmosluokkaan ja niihin, jotka ovat jo Tanskan agilityvalioita. Tämän tittelin saadakseen myös ulkomaalaisten on voitettava Tanskassa kolme kolmosluokkaa. Sekä "normaaliluokan" että valioluokan koirat kilpailevat caciagista. Kansainvälinen kilpailu ratkaistaan Tanskassa vain yhden agilityradan perusteella, joka heidän mielestään on FCI:n kannan mukaista. Suomen tapaa yhdistää kv-kisaan myös hyppyrata on heidän mielestään vallan kummallista. Suomalaisilta sujui KV-kisakin mallikkaasti. Maksien caciagin nappasivat Oreniuksen Juha ja bordercollie Noel ennakkoluulottomalla radallaan. Juha teki varmaa ja jämptiä työtä. En ole varmasti montaa kertaa agilityssa tavannut ihmistä, joka on niin tyynen luottavainen ja itsevarma ennen startteja.

Minien caciag saatiin myös Suomeen Tuijalle ja borderterrieri Lululle. He sijoittuivat kolmosluokan ja valioluokan yhteistuloksessa toisiksi, mutta saivat caciagin, sillä voittaja oli jo kansainvälinen agivalio. Onneksi olkoon Tuijalle, sillä Lulu sai näin myös saman tittelin! Tuija kertoi olevansa erityisen iloinen menestyksestään myös Lulun puolesta, sillä sekin alkaa jo ikääntyä. Lisäksi näin tuli todistettua kokeneen Lulun kelvollisuus myös joukkueeseen, sillä sen terveydentilasta on käyty kovasti keskustelua. Koirahan halvaantui muutama vuosi sitten. Tuijan mukaan koira kilpaileekin koko ajan jatkoajalla päivä kerrallaan. Midiluokassa kolmanneksi sijoittuivat Mätön Mika ja walesinterrieri Harry ja neljänneksi Hakasalon Taneli ja espanjanvesikoira Vinski, joten kovin kauas ei caciag heiltäkään jäänyt.

TITTELIN METSÄSTYSTÄ
Sunnuntaina hallissa olikin jo jännittyneempi ja metelöivämpi tunnelma. Taustamusiikkina soi MM-kisoista tutut veisut kuten ketsuppilaulu, jonka tahdissa mm. Taneli "Tumppi" Hakasalo ja Pekka "Heikoin lenkki" Tuomi kilvan hytkyttelivät verryttelyksi. Tuo Pekan miellyttävä lempinimi on hänen itsensä keksimä, mitä nyt ei sitten tämän kisan jälkeen voida enää käyttääkään, koska kukaan ei ollut tuon nimityksen mukainen. Tunnelma joukkueessa joka tapauksessa oli rento ja päättäväinen ja älykkäät vitsit lentelivät alvariinsa.

Pohjoismaiset joukkuemestaruudethan ratkotaan kahdella agilityradalla. Kyseessä on samalla myös yksilökisa, sillä näiden kahden radan perusteella karsitaan parhaat kymmenen kustakin kokoluokasta jatkoon finaaliradalle. Hyppyratoja näissä kisoissa ei nähdä, joten kontaktien on syytä olla kunnossa. Tuomarina radalla käsiään heilutteli sveitsiläinen Marco Mouwen, joka mielestäni arvosteli oikein hyvin ja miellyttävästi. Hän on miellyttävä myös ulkomuodoltaan, mikä kerrottakoon kaikille naispuolisille lukijoille tiedoksi. Mutta nyt asiaan.

Jännitys tihenee
Suomalaiset minijoukkueet ovat aina perinteisesti hakanneet muut ensimmäisellä kierroksella. Niin kävi nytkin, sillä tuloksena oli neljä nopeata nollaa sekä yksi vitonen. Lehtiön Anjan ja Pipsan ja Tuijan Lulun ajat olivat aivan kärkikastia. Myös Tanskan tuloksena oli nolla, tosin kymmenen sekuntia hitaammalla yhteisajalla. Kolmannella tilalla ensimmäisen kierroksen jälkeen oli Ruotsi viitostuloksella ja seitsemän sekuntia hitaampana ja peränpitäjänä Norja tuloksenaan 10.

Midiluokassa Ruotsi kiilasi johtoon puhtaalla nollatuloksella. Suomen ajat olivat ihan omaa luokkaansa, mutta yksi riman pudotus pudotti joukkueen toiselle tilalle. Sama tulos oli myös Norjalla, mutta kymmenen sekuntia hitaammalla ajalla. Peränpitäjäksi jätettiin tässä vaiheessa Tanska, jonka tulos oli 10.

Yllätys ei liene se, että maksiluokassa suomalaisten yhteisaika oli nopein. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä ainoan virheettömän suorituksen teki Ruotsi ja meni näin ollen johtoon. Suomi tuli hyvänä kakkosena saldonaan kontaktivirhe. Samalla vitostuloksella valtasi kolmannen tilan Norja ja neljännen Tanska. Näiden vitosjoukkueiden aikaerot olivat todella pienet.

Yksilökisassa minien toisena ja kolmantena olivat Anja ja Tuija. Jaana ja Jan Vesalehto olivat myös kympin sakissa. Mideissä Mika piti suvereenia johtopaikkaa omalla sekuntiluvullaan Jannen ja Knuutin Jaakon seuratessa sijoilla 3 ja 5. Maksiluokassa Kaplaksen Mari ja Juha taisivat olla kolmantena ja neljäntenä ja joukkueessa myöskin nollan tehnyt Lahikaisen Marja vielä kymmenennen tilan tienoilla. Joten hienot olivat suomalaisten asemat myös yksilökisassa.

Kultaa Suomelle!
Joukkueet juoksivat käänteisessä järjestyksessä eli mineissä suomalaiset saivat odottaa vuoroaan kolmen joukkueen ajan. Jännitys nousi suomalaiskatsomossa, mikä näkyi tärisevinä käsinä ja kiristyneinä leukaperinä. Toistaisiko historia itseään ja voitto lipsahtaisi käsistä pariin virheeseen? Joukkueella eivät puntit tutisseet. He tekaisivat heti kärkeen neljä sukkelaa nollaa! Viimeisenä lähtenyttä Jaanaa nauratti outo tilanne. Jaana sanoikin, että tsemppi pääsi katoamaan ja tuloksena oli hylky, tosin iloinen sellainen, sillä suomalaiskatsomo puhkesi hurjaan voittohuutoon ja säntäsi radalle onnittelemaan koko hienoa joukkuetta. Kultaa saatiin niin varmoilla radoilla, etten ole moista ennen nähnyt näissä kisoissa suomalaisilta. Toiseksi sijoittui Tanskan ohittanut Ruotsi, joka myös oli päässyt kunnon vireeseen ja teki lopuksi viisi nollatulosta. Aika oli kuitenkin kahdeksan sekuntia Suomea hitaampi ja lisäksi rasitteena oli yksi vitonen. Kolmanneksi ponnisti Tanska, jonka tulokseksi tuli 6,45 ja peränpitäjäksi jäi Norja.

Kauan ei kultaa ehditty juhlia, kun midiluokka jo alkoi. Tanskalla oli pohjalla tulos 10, joten heidän tekemänsä hienot viisi nollaa eivät lopputulosta paljon auttaneet. Kolmantena ollut Norja teki myös viisi nollaa, joten tuloksena heillä edelleen 5. Suomen piti onnistua hyvin pysyäkseen tasoissa ja pitääkseen kymmenen sekunnin etumatkansa. Kaikki alkoikin hienosti Jaakon, Jannen ja Tanelin tehdessä komeat nollatulokset. Mutta sitten agilityjumala iski kaikkien jo ollessa "varmoja" upeasta lopputuloksesta, olihan jäljellä kaksi maailmanmestaria. Kummankin koira ohitti loppusuoralla olevan esteen ja sai tulokseksi hylyn. Hui kamalaa, näinkin voi käydä! Ja miten nopeasti. Kuten jo aiemminkin on moneen kertaan todettu: tämä laji todella opettaa nöyryyttä, vaikkei aina olisikaan niin väliksi. Suomi ei siis saanut tulosta tässä joukkuekilpailussa. Kilpailun voitti Ruotsi, joka sai neljä nollaa myös tältä kierrokselta. Toiseksi sijoittui Norja ja kolmanneksi Tanska.

Maksit olivat vielä jäljellä. Johdossa oli Ruotsi, joka oli tehnyt virheettömän aloitusradan. He myös pitivät sijoituksensa, sillä he tekivät toiset viisi nollaa! Hieno suoritus, sillä loppusaldoksi heille tuli siis kymmenen virheetöntä rataa. Hatunnosto heille! Suomen maksijoukkue ei onnistunut yhtä hyvin, sillä vain Juha ja Noel tekivät virheettömän radan. Jo aiemmin mainittu ilkeä agilityjumala siis oli kääntänyt kelkkansa ja näytti nyt pitkää nenää suomalaisille. Millä lie olivat muut sitä lahjoneet. Norja jäi tässä kilpailussa peränpitäjäksi, sillä heidän koirakoistaan kaksi hyllytti viimeisellä kierroksella. Suomi oli kolmas tuloksella 21,51 ja Tanska toinen tuloksella 15.

Taas kultaa!
Kauaa ei ehditty tuon omituisen agijumalan kepposia ihmetellä, kun jo piti joidenkin onnellisten valmistautua finaaliin. Minifinaaliin pääsivät Anja, Tuija ja Jan, mideihin Janne ja Jaakko sekä makseihin Juha. Finaali käytiin käännetyssä järjestyksessä, joten jännitystä riitti loppuun asti. Tulostaulu tuki hommaa, koska se ilmoitti ajan, mikä kilpailijan täytyisi tehdä alittaakseen johtavan koiran.

Minifinaali oli erittäin jännittävä. Suomalaisilla olivat pullat hyvin uunissa, sillä toiseksi viimeisenä lähtisi Tuija ja viimeisenä Anja. Jan lähti keskivaiheilla, mutta tuloksena oli heille harvinainen hylky koiran valitessa houkuttelevan putken pään hypyn sijasta. Ennen Tuijaa ja Anjaa johtopaikkaa piti ruotsalainen tuulennopea papillon India. Suomalaiskatsomon hillittömäksi riemuksi sekä Tuija että Anja pitivät hermonsa upeasti kurissa ja tekivät aivan mahtavat, nopeat suoritukset. Anja ja Pipsa siis voittivat kolmen radan yhteistuloksella 97,89 Tuijan ja Lulun ollessa toisia tuloksella 98,78. He olivat ihan omilla sekuntiluvuillaan. Kulta ja hopea menivät siis kämppäkavereille. Mitähän loitsuja ja mantroja lienevät hokeneet hotellihuoneessaan? Upea kisa!

Jännitys jatkui.
Midifinaalissa Jaakko starttasi viidenneltä tilalta. Hän teki erittäin varman oloisesti hienon nollan ja paransi asemiaan. Ennen kolmanneksi viimeisenä startannutta Jannea oli johdossa norjalainen sheltti Iver ja toisena Jaakko. Jaakko siis sijoittuisi vähintään neljänneksi. Tutulla tyylillään Janne porhalsi rataa tehden hienoa yhteistyötä Jellonsa kanssa. Tulos oli komea ja hän siirtyi johtoon suomalaisten riemuksi. Viimeisen ruotsalaisen koiran lähtiessä peukkuja pitivät sekä ruotsalaiset että suomalaiset, tosin eri syistä. Ruotsalaisten peukut toimivat paremmin ja Harald-sheltti nappasi tittelin, tosin ihan ansaitusti neljän sekunnin erolla Janneen. Näin Jannekin sitten oppi tuntemaan Haraldin, hän kun on jo kaksi vuotta ihmetellyt, kuka tämä koira oikein on! Se kun päihitti suomalaisia mennen tullen jo pari vuotta sitten Ruotsissa ihan tavallisissa kisoissa…

Oreniuksen Juha valmistautui luottavaisena maksifinaaliin. Mahdollisuudet neljänneltä sijalta lähdettäessä olivat vaikka mihin ja erot olivat pienet. Maksifinaalissa hylättiin kolme. Juhan ja Noelin suoritus oli myös hienoa katsottavaa. Koira kulki tarkasti käskyjen mukaan. Erinomainen tulos palkittiin ja Juha sijoittui lopulta pronssille. Kilpailun voitti tanskalainen bordercollie Ready ohjaajanaan Kim Gravlund Nielsen ja toiseksi pinkoi viimevuotinen voittaja Eddie Tröber ja bordercollie Babe.

MIETTEITÄ
Tuomareiden radat olivat oikein kelvollisia. Tarkkuutta vaativia miinapaikkoja riitti mukavasti, mutta ei silmiinpistävästi. Teknisiä taitojakin vaadittiin. Ainakin lauantailta jäi mieleen keppien avokulma hyppyradalla, missä todella säästi aikaa koiran hakiessa aloituskohdan suoraan. Marco Mouwen harrasti paljon hyppypyörityksiä ranskalaiseen tapaan. Mielestäni radat olivat sopivia joukkuekisaan, sillä ne olivat hyvin suoritettavissa ilman sen suurempia jännityskohtia. Muutamalle koiralle sininen, sisältä tumma putki tuotti ongelmia ja ne kääntyivät kesken putken takaisin. Jännityksen hetkiä aiheutti myös keinu, joka hajosi kesken midien toisen radan. Se saatiin kuitenkin kuntoon teipillä… Muuten itse esteet olivat asialliset ja sääntöjen mukaiset.

Suomalaiset pärjäsivät aikojen suhteen loistavasti ollen kokonaisuudessaan nopeimpia. Ohjaustyylejä nähtiin monenlaisia, mutta ehkä mitään ihmeellistä uutta eivät muut pohjoismaalaiset esittäneet. Huomiotani kiinnitti taas kovin staattiset bordercollieohjaajat, jotka tyytyivät neuvoskelemaan koiriaan aika vaisusti noin sadan metrin päähän koirasta ja ilmeisesti toivoen sen osuvan oikeaan kohteeseen. Jalat eivät juurikaan liikkuneet. Aikaa heiltä paloi jo siihen, kun koira kysyi ja kysyi neuvoa eikä edennyt suoraviivaisesti. Mutkatkin menivät monelta pitkäksi, kun koiralla ei ollut hajua oikeasta suunnasta. Tätäkään ei voi yleistää; suurin osa siirteli jalkojaan oikein mallikkaasti. Ruotsalaiset miniohjaajat taas tekivät hiki päässä töitä ja osa sai ei-niin-nopean koiransa kulkemaan todella hienosti. Midiluokassa useat ohjaajat eivät pysyneet koiransa perässä, jolloin koira joutui odottelemaan ja taas aikaa humpsahti. Tuntui, että osa ohjaajista oli perin heikossa fyysisessä kunnossa. Helppoa arvostella näin katsomosta…

Suomalaisilla riitti siis riemua yllin kyllin tänä vuonna. Jokaisessa yksilöfinaalissa pääsi suomalaisia palkinnoille, puhumattakaan joukkuekullasta! Huomionarvoista on se, ettei kukaan yksilökisassa menestyneistä ollut mukana Dortmundin joukkueessa. Joku sanoi, että heillä on enemmän nälkää menestyä. Miten vain, mutta hienosti nämä SM-kisojen neljännet ja viidennet klaarasivat nämä kisat! Onnittelut mukana olleille borderikoirakoille menestyksestä!