BortK Agility

VÄÄKSYN LEIRI 8. - 9.11.2003 - Agilitytreeniä á la Mari ja Mikko


Jaoksella oli kunnia nauttia Mari Kaplaksen ja Mikko Aaltosen tarjoamasta koulutuksesta kokonaisen viikonlopun ajan. Ja kyllä siitä nautittiinkin! Koulutus oli todella antoisaa ja korkeatasoista. Uusia vinkkejä ja oppeja tuli tiuhaan tahtiin.



Monet kurssilaisista muistivat, että jalkojahan voi käyttää kunnon juoksemiseen. Koiraa pyrittiin joka tilanteessa ohjaamaan edestä, vaikka totta kai myös takaa leikkaukset piti hallita. Käsien ja vartalon käyttöön sekä juoksurytmin vaihdoksiin kiinnitettiin myös paljon huomiota. Taisivatpa useat kurssilaiset ylittää itsensä niin, että sunnuntai-iltana ei jalka enää paljon noussut! Kuitenkin tässä jutussa keskityn kouluttajien kontaktimetodeihin. Se on aika lailla borderisteja kiinnostava aihe, sillä tuskin löytyy yhtään ohjaajaa, joka voisi sanoa, että kontaktit ovat todella "hanskassa". Kaikenlaisia vippaskonsteja kokeillaan muutama kuukausi, todetaan, ettei se toimi ja siirrytään seuraavaan. Kilpailuvideoita katsellessa kuulee kommentteja vaikkapa siitä, miten ohjaaja jäi kymmenen senttiä liian taakse, jolloin koira hyppäsi. Tai ääni oli liian korkea, kimeä, hiljainen, kova. Tai ohjaajan liike pysähtyi, jolloin koira taas hyppäsi… Tällaisia totuuksia itsekin viljelen. Siksi Marin ja Mikon raaka totuus tuntui kuin kylmältä suihkulta, joka aukaisi silmät! Perusperiaate Koiralle tulee opettaa, kuinka kontaktieste suoritetaan. Se ei saa olla riippuvainen ohjaajan vartalosta tai hänen liikkeistään. Koira menee itsenäisesti ja keskittyneesti kontaktin alaosalle ja odottaa siellä ohjaajalta lupaa poistua sieltä. Vasta kun ohjaaja antaa suullisen luvan, saa koira lähteä kontaktilta. Tärkein asia on se, ettei koira lähde kontaktilta ilman lupaa. Se on kaiken a ja o. Luvatta lähteminen on todella suuri virhe. Ja lupa annetaan vasta sitten kun koira on ottanut ohjaajaan kontaktin. Marin mielestä koira ei osaa suorittaa kontaktiesteitä oikein, jos se tarvitsee esteen suorittamiseen ohjaajan vartalon, jalkojen tai käsien apua. Koira osaa vasta sitten suorittaa kontaktiesteen oikein, kun se osaa mennä "täysillä ja keskittyneesti" alas ja odottaa lähtölupaa, riippumatta siitä, missä ohjaaja on tai mitä hän tekee.

Koulutusmetodi Koiraa opetetaan aina hihnan ja avustajan kanssa. Koiralle viedään ensin makupala tai lelu kontaktin eteen maahan, muutaman sentin päähän esteen alareunasta. Myös alustaa voidaan käyttää. Sitä näytetään koiralle, jotta se tietää houkuttimen olevan siellä. Ohjaaja antaa koiralle kontakti-käskyn, vaikkapa "A", "ylös" tai "kiipeä". Avustaja juoksee koiran rinnalla esteelle pitäen koko ajan koiran hihnassa. Kun koira lähestyy kontaktin alaosaa, lyhentää avustaja kiireesti hihnaa ja ottaa kiinni hihnasta läheltä koiran niskaa. Ohjaaja liikkuu esteen ohi ja antaa liikkuessaan kontaktikäskyn "pinta", "ota", "alas" tms. Ohjaaja voi sanoa kontaktikäskyn jälkeen myös apusanan "odota" koiralle, jotta koira alkuvaiheessa oppii, että kontaktin lopussa pitää pysyä paikalla.

Nuoren tai kokemattoman koiran kanssa on hyvä käyttää toistakin avustajaa, joka on valmiina kontaktiesteen alaosan toisella puolella ja auttaa käsillään koiraa pysymään paikallaan.

Jos koira yrittää lähteä kontaktilta, apuohjaaja estää koiran väärän suorituksen. Alkuopetuksessa avustaja vain auttaa koiraa suorittamaan oikein, mutta kokeneemmalle koiralle avustaja voi sanoa "ei", jos koira aikoo tehdä jotain muuta kuin olla paikallaan. Ohjaajan ei yleensä tarvitse komentaa. Avustaja pyrkii pitämään hihnaa löysällä koko ajan, jotta koira joutuu itse keskittymään siihen mitä se tekee. Sekä avustaja että ohjaaja voivat kehua koiraa sen asettuessa paikalleen. Kun koiralla on hyvä kontakti ohjaajaan, se vapautetaan ohjaajan käskyllä, vaikkapa "tule". Koira säntää ohjaajan luokse, jolloin sen kanssa leikitään tai annetaan makupala. Välillä ohjaaja voi palkita koiran palaamalla koiran luo ja palkitsemalla siinä.

Houkutinta käytetään alussa aina, jotta koira oppii oikean paikan ts. tulemaan kontaktin loppuun saakka, myöhemmässä vaiheessa voidaan käyttää satunnaisesti. Itse kontaktisuoritus ei perustu tähän kontaktin päässä olevaan namiin vaan se on puhtaasti tottelevaisuusliike. Houkutin valitaan koiran mukaan. Kaikille ei sovi lelu esimerkiksi sen liian suuren houkuttelevuuden takia, jolloin koira keskittyy liikaa siihen. Muistetaan, että houkutin on vain koulutuksen apuväline, ei palkinto.

Tärkein syy, miksi koira haluaa tehdä kontaktin, on ehdottomasti ohjaajalta tuleva maailman paras palkka, ei se että koiraa estetään/kielletään lähtemästä kontaktilta. Eli kontaktin pitää olla koiralle erittäin positiivinen juttu. Se, että virheellinen toiminta estetään, ja kun koira jo osaa homman niin virheestä kielletään, tekee treenaamisesta vain johdonmukaista.

Harjoitteiden ja koiran taidon lisääntyessä aletaan vaikeuttaa harjoituksia. Koiran edessä toinen avustaja heittelee palloa tai riehulelua. Tällöin koiran pitää oppia tuijottamaan myös vain ohjaajaa hievahtamatta. Toisessa vaikeutetussa treenissä ohjaaja alkaa itse liikuskella, hyppiä, juosta, tehdä äkkinäisiä säntäyksiä jne. Koira ei saa lähteä muutoin kun lupasanan kanssa. Kouluttajat kertoivat tehneensä muun muassa sellaisia harjoitteita, että kun koira oli tulossa kontaktipinnalle, molemmin puolin kontaktiestettä juoksi monta ihmistä hihkuen ohi. Tai koiran tullessa kontaktipinnalle ohjaaja yht'äkkiä säntäsi poispäin esteestä samalla heittäen lelun koiran lähelle. Kontaktitreeniin saadaan vaikeutta myös asettamalla kontaktin eteen suora putki reilu metrin päähän ja ohjaaja juoksee tuttuun tapaan ohi kontaktista.

Koiran tekemistä tulee koko ajan vahvistaa ja treenata, sillä asiat tahtovat unohtua. Etenkin jos koiralle sallitaan pienikin lipsuminen.

Rataharjoitteet Tämän tavan opettaminen vie vähintään viisi-kuusi kuukautta, jos harjoittelemaan päästään säännöllisesti pari kertaa viikossa. Kyseessä on siis pitkäjänteinen projekti, jossa ei voi oikaista. Joka kerta harjoitellessaan ohjaajalla on oltava selkeä mielikuva oikeasta suorituksesta ja pyrkimys siihen. Asia pitää keskustella myös avustajan kanssa. Ilman avustajaa tämä metodi on vaikeampi opettaa koiralle. Kontaktitreeniä on tehtävä jatkuvasti yhtään lipsumatta ehdottomasta vaatimuksesta olla paikallaan.

Vaikka kontaktiesteitä harjoitellaan erillisinä esteinä, niin saman aikaisesti voi hyppytreeneillä harjoitella varsinaista ohjaustekniikkaa. Tärkeää on, ettei kesken uuden kontaktiopetuksen käydä kisaamassa agilityradoilla, sillä jos koira pääse kisatilanteessa taas suorittamaan kontaktit virheellisesti (= poistuu ilman lupaa kontaktilta) menee harjoituksissa nähty vaiva hukkaan.

Kun koira on oppinut suorittamaan kontaktit itsenäisesti ja se suorittaa ne oikein ylimääräisten ärsykkäiden kera ja myös ilman hihnaa, niin kontaktiesteitä voidaan yhdistää rataharjoituksiin. Kuitenkin niin, että koira aina selkeästi pysäytetään kontaktille ja mahdollisimman paljon palkitaan. Myös kokeneen ja kontaktivarmankin 3-luokassa kisaavan koiran kanssa voi harjoitella pelkkiä kontakteja, ihan vaan vahvistaakseen kontaktiestesuoritusta

Kontakteilta lähdöt Pyysin etukäteen kouluttajia suunnittelemaan treenejä, joissa harjoiteltaisiin kontaktilta lähtöjä eri suuntiin. Ne ovat tunnetusti vaikeita monelle säntäävän koiran ohjaajalle.

Kontaktimetodin opettamisen jälkeen kouluttajat totesivat, ettei ole olemassa mitään erityisiä kontakteilta lähtöjä. Voidessaan jättää koiran suorittamaan itsekseen kontaktiestettä voi ohjaaja sijoittua jo ideaalisesti seuraavaa estettä ajatellen. Hänellä ei ole kiirettä mihinkään.

Tavoitteena on tehdä koirasta niin varma, ettei ohjaajan tarvitse pelätä kontaktiesteitä lähtiessään kilpailuradalle. Koira suorittaa agilityesteen oikein ilman ohjaajaa, jolloin kontaktilta jatkaminen eri suuntiin on helppoa.

Kilpaileminen Tärkeää on, että kisatilanteessa pysäytetään koira kunnolla ja vasta luvan saatuaan koira saa poistua kontaktilta. Ohjaajan pitää tehdä itselleen selväksi että mitkä ovat hänen tavoitteensa. Jos tavoitteena on SM-kisat/karsinnat, ei kannata kaikissa tavallisissa kisoissa suorittaa "huippukontakteja" eli päästää koiraa jatkamaan ilman pysäytystä heti kun se tulee kontaktille. Tällainen "huippukontakti" tehdään vain tärkeissä kisoissa ja riittävän harvoin. Siten saadaan kontaktit toimimaan myös kisatilanteessa.

Jos tavoitteet ovat korkealla, on aina uhrattava jotain. Epäviralliset kilpailut ovat erinomainen paikka harjoittelemiseen ja koiran palkkaamiseen, sillä niitä järjestetään Etelä-Suomessa aika paljon.

Mikolla oli ollut sama ongelma kuin monella: kilpailuissa on äärettömän vaikeaa juosta rennosti koiran ohi kontaktilla ja "jättää se ilman apua". Moni on sanonut, että vastassa on ihan kuin muuri, jonka läpi ei pääse. Mikko oli ratkaissut asian sillä, että oli etukäteen sopinut Marin kanssa tietyn kisan, missä ainoa tavoite oli juosta kontaktilla ohi. Ja se onnistui. Myös koira teki täydellisen suorituksen. Sen jälkeen ei useinkaan ole ollut ongelmia. Koiraan saattoi luottaa ja sitä kautta myös ohjaajan itseluottamus nousi.

Lopputulema Itse pidän koiran kouluttamisesta ja siksi tämä tuntui todella hyvältä, loogiselta metodilta. Uskon, että jokainen sai lisää ajateltavaa kontaktiharjoituksista. Monet kommentit olivat todella innostuneita ja motivoituneita. Tuskin maltan odottaa tuloksia… Kiitos Marille tekstin asiakohtien tarkistamisesta! Treenejä silmä tarkkana seurasi Oili

Takaisin artikkeleihin