YLEISTÄ AGILITYSTÄ
 
Borderterrierin ehdoton harrastesuosikki on agility, mihin se on kuin tehty. Agilityssä ohjaaja pyrkii ohjaamaan koiransa virheettömästi ja nopeasti erilaisista esteistä koostuvan esteradan läpi koskettamatta koiraan tai esteisiin. Esteet pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä. Tuomari seuraa koirakkoa radalla ja arvostelee virheet. Virheen saa, jos koira pudottaa hyppyesteen, ei koske kontaktipintaan kontaktiesteellä kuten puomilla, kieltäytyy suorittamasta estettä yms. Laji on kehitetty hevosten rataesteratsastuksesta. Agilityssä on kolme tasoluokkaa, joista pääsee etenemään ylemmäs aina läpäistyään edellisen luokan. Koirat jaetaan kolmeen luokkaan, korkeudeltaan enintään 34,9 cm oleviin minikoiriin, 35 - 42,9 cm kokoisiin midikoiriin sekä 43 cm ja sitä korkeampiin maksikoiriin. Borderit kuuluvat sekä mini- että midiluokkaan. Agility on aika kilpailupainotteista, mutta pelkkä harrastaminenkin ilman kilpailua on tosi mukavaa tekemistä.

Agility on erittäin vaativa myös koiran fysiikalle. Harjoittelu voidaan aloittaa nuorellakin koiralla, mutta esimerkiksi korkeita hyppyjä tulee välttää, ennen kuin luusto on täysin kehittynyt. Koiran lihaksiston tulee olla hyvässä kunnossa kestääkseen lajin rasitukset, joten laji ei sovi "sohvakoiralle" (eikä "sohvaohjaajalle"!) Agilityvalmentaja Pertti Vilanderin sanoin: "Agility vaatii herpaantumatonta yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä.

Mutkittelevan agilityradan esteiden väli voi olla 4 m ja koiran nopeus 2,5 m sekunnissa. Nopeassa menossa koiran käskytykseen ei jää paljon aikaa ja ohjaus perustuukin koiran kykyyn lukea ohjaajan vartalon liikkeitä. Taitava ja hallittu agilitysuoritus näyttää koiran ja ohjaajan väliseltä ajatusten luvulta. Se on yhteistyötä kauneimmillaan; siinä on hallittua vallattomuutta." Agility vaatii nopeutta, ketteryyttä, kovuutta ja periksiantamattomuutta, mitkä kaikki ominaisuudet löytyvät borderista. Agilityssä se saa käyttää luontaista metsästysviettiään. Koskaanhan ei voi tietää, milloin pallo lentää... Jos haluat jännitystä ja vauhtia elämääsi, kutinaa vatsanpohjaan, vaarallisia "hui"-tilanteita, mukavia ystäviä ympäri Suomen ja vilpitöntä yhteistyötä koirasi kanssa, ala harrastaa borderillasi agilityä! Agility on siitä mukava laji, että kilpakumppanit vilpittömästi kannustavat toisiaan yli rotu- ja seurarajojen. Toista sellaista lajia en ainakaan minä tiedä koirapiireissä. Lisäksi tämä laji ainakin opettaa nöyryyttä: jos tänään onnistuit, huomenna teet hylätyn suorituksen.....

Borderterrierit ovat pärjänneet sekä kotimaisilla että ulkomaisilla agilitykentillä erinomaisesti. Etenkin Suomessa, missä minikoirien taso on kivikova, ovat borderit kärkikaartia.

Parhaiten pärjänneenä mainittakoon Karstusen Janne koiriensa Annin, Empun ja Jellon kanssa. Annin kanssa Janne oli vuonna 1999 henkilökohtaisella MM-pronssilla Dortmundissa, useita kertoja palkinnoilla joukkuekisassa monena vuonna ja vuonna 2000 kultaa voittaneessa minijoukkueessa Helsingin MM-kisoissa puhumattakaan monista SM-mitaleista. Suomea ansiokkaasti edustamassa ovat olleet myös Saaren Tuija Lululla, Lindlöfin Marko Saralla, Lindforsin Jaana Jadella, Huotarin Pete Wilmalla sekä Tuomen Pekka Meerillä. Monien bordereiden loistavan menestyksen takaa löytyy valmentaja Pertti Vilander, joka jo kohta kymmenen vuotta on valmentanut ohjaajia kouluttamaan ja ohjaamaan nimenomaan bordereita oikein. Borderikaan ei välttämättä innostu tästä lajista, jollei sitä osata oikein kouluttaa. Borderterrierikerholla on oma agilityjaos, jossa on todella perehdytty lajin saloihin ja nimenomaan borderin saloihin. Toki ympäri Suomea löytyy lähes joka kaupungista asiantuntevia seuroja, jotka tarjoavat korkeatasoista opetusta. Agility on erittäin vaativa laji ja sen vuoksi on ehdottoman tarpeellista alusta asti saada ohjattua koulutusta jotta esteet osataan suorittaa turvallisesti. Jaoksen kouluttajan Pertin mietteitä terriereiden agikoulutuksesta voit käydä lukemasta täältä.
Oili Kantola